Kestävää maaseutua rakentamassa: Responsible Flexibility

Luonnonmukaista maanviljelyä tarvitaan, mutta kuinka sen kehittäminen onnistuu nopeasti modernisoituvassa valtiossa? Yhteisöllisyydestä ja joustavasta työskentelytavasta on löydetty avaimia maaseudun kehitykseen Sulawesilla.

Teksti: Marketta Vuola
Kuvat: Amanda Pasanen

Tompobulun rinteillä tuulee. Kuljemme halki kuvankauniin maiseman, jota hallitsevat terassiviljelmät ja jylhät, metsän peittämät jyrkänteet. Keskipäivän aurinko helottaa, maa halkeilee kuivuudesta ja kuiva heinä rasahtelee jalkojen alla. Indonesiaan kuuluvan Sulawesin saarella viljelijät odottavat kärsimättöminä pitkittyneen kuivan kauden loppua, mutta Tompobulun pelloilla korjataan jo maapähkinäsatoa. Kiskomme maasta puskittain kasvia, jonka juurissa kasvaa muhkeita pähkinäpalkoja. Maapähkinäsato on Tompobululle tärkeä, sillä se on kyläläisten pääasiallinen rahan lähde, jota viljellään useimmilla pelloilla vuorovuosin riisin kanssa. Hyvälle sadolle löytyy kaksi pääasiallista selitystä, vesi ja lannoite, jotka linkittävät Tompobulun vuoristokylän Helsingin yliopiston ylioppilaskuntaan (HYY).

HYYn ja sulawesilaisen kansalaisjärjestön PAYO-PAYO:n yhteistyö alkoi seitsemän vuotta sitten juuri näillä Tompobulun pelloilla. Kyläläiset tarvitsivat pelloille vedenlähteen kuivaa kautta varten, ja PAYO-PAYO teki heille ehdotuksen: PAYO-PAYO tarjoaisi rakennusmateriaalit, joilla kyläläiset omin voimin rakentaisivat kastelujärjestelmän pelloilleen vuorella sijaitsevasta lähteestä. Rahoitus saatiin HYYltä, joka lahjoittaa vuosittain 0,7 % budjetistaan kehitysyhteistyöhankkeisiin. Kyläläiset tarttuivat ehdotukseen, laittoivat talkoot pystyyn, ja siitä lähtien ovat nauttineet kastelujärjestelmän tuomasta turvasta. Mutta PAYO-PAYO huomasi vasta jälkikäteen, että kun vesi saatiin pelloille, tapahtui myös muuta, paljon merkittävämpää: kyläläiset muistivat yhteistyön merkityksen.

Uudesta yhteisöllisyydestä ratkaisu maaseudun ongelmiin?

PAYO-PAYO opettaa HYYn ja Ulkoasiainministeriön tukemana luonnonmukaisia viljelymenetelmiä Tompobulussa ja muissa hankekylissään, joihin pääsin vierailemaan hankkeemme monitorointimatkalla lokakuussa 2015. Kaikki työ kylissä perustuu kyläläisten yhteistoimintaan PAYO-PAYO:n toimiessa enemmänkin avustavassa roolissa. Esimerkiksi luonnonmukainen, intensiivinen riisinviljelymenetelmä SRI (System of Rice Intensification) on onnistunut Tompobulussa nimenomaan viljelijöiden yhteistyön ansiosta. Eräs viljelijäryhmän jäsen selittää minulle, että työintensiivinen SRI olisi liian vaativaa yksinäiselle viljelijälle, mutta ryhmässä työt saadaan tehtyä nopeammin ja sato on suurempi. ”Kun kyläläiset työskentelevät yhdessä, syntyy enemmän keskustelua ja uusia ideoita”, hän lisää. PAYO-PAYO:n tavoitteena onkin nostaa kylien itsetuntoa ja valmiuksia vaikuttaa kylän kehitykseen.

Nyt, seitsemän vuoden ja kahden kolmivuotisen HYYn ja PAYO-PAYO:n yhteishankkeen jälkeen, PAYO-PAYO:n projektikoordinaattori Karno Batiran arvelee, että juuri Tompobulun kastelujärjestelmän rakentaminen ratkaisi tulevien hankkeiden onnistumisen. Kokemukset muissakin hankekylissä osoittavat, että yhteistoiminnan syntyminen tarvitsee jonkin tämän tapaisen pikkuprojektin, kyläläisten yhteisen puserruksen, joka sytyttää kipinän jatkaa yhteistyötä. Pienikin rahasumma voi oikein käytettynä saada aikaan merkityksellisiä muutoksia, jotka saattavat myöhemmin määrittää kymmenientuhansien eurojen hankkeiden onnistumisen.

Kunnioitus ja joustavuus yhteistyön peruspilareina

Mikä sitten on mahdollistanut PAYO-PAYO:n yhteisölähtöisten menetelmien synnyn? HYYn ja PAYO-PAYO:n yhteistyön alkaessa PAYO-PAYO oli opiskelijajärjestö, jonka jäsenet kritisoivat modernia maataloustuotantoa yhdistäen kritiikkiinsä ripauksen menneen ajan yhteisöllisyyden romantisointia. Nämä kaupunkilaisnuoret haastattelivat maaseudun vanhuksia perinteisistä viljelymenetelmistä ja yhdistivät omaa luonnonmukaisten menetelmien osaamistaan, istuttivat, epäonnistuivat ja yrittivät uudestaan. Työskennellessään ja asuessaan kylissä nämä nuoret ovat ymmärtäneet, etteivät yhdenkään hankkeen vaikutukset kestä elleivät kyläläiset itse toteuta sitä omasta halustaan.

PAYO-PAYO:n asiantuntijuutta maaseudun kehittämisessä on nyt, vuosien työn ja lukuisten julkaisujen tuloksena alettu arvostaa jo maakuntatason hallinnossa asti. PAYO-PAYO:sta on tulossa merkittävä toimija Sulawesilla, juuri sellainen, joka tuntee maatalouden ruohonjuuritasolta asti, ja joita tarvitaan huimaa vauhtia kehittyvässä valtiossa kyseenalaistamaan, minkä suunnan modernisaatio ottaa.

Kokeilevan työskentelytapansa vuoksi payo-payolaiset kertovat olevansa tyytyväisiä, että ovat päätyneet työskentelemään HYYn kaltaisen, ennakkoluulottoman ja joustavan kumppanin kanssa. He kuvastivat suhdetta sanoin ”rseponsible flexibility”.  Järjestöjen välillä vallinnut luottamus on sallinut PAYO-PAYO:n yrittää, epäonnistua ja muokata suunnitelmiaan, mikä taas on mahdollistanut kunnioituksen ja joustavuuden myös PAYO-PAYO:n ja kyläläisten välillä. Tämä kunnioitus on yksi merkittävimmistä tekijöistä hankkeemme onnistumisen taustalla, ja se on vähintä, mitä haluamme jättää kyläläisille yhteistyömme loppuessa.

”Sulawesin viljelijöiden kestävät elinkeinot” on Ulkoministeriön ja HYYn rahoittama ja PAYO-PAYO:n toteuttama kehitysyhteistyöhanke Indonesiassa, joka toimi vuosina 2013–2015. Hanke  oli jatkoa aiemmalle kolmivuotiselle hankkeelle ja se pyrki edistämään luonnonmukaisia elinkeinoja Tompobulun, Sogan ja Bonne-Bonnen kylissä sekä vaikuttamaan maatalouspolitiikkaan.

HYYllä on hankekoordinaattorien lisäksi työskennellyt PAYO-PAYO:n kanssa vuosittain 3 – 6 vapaaehtoista, jotka ovat päässeet tutustumaan hankehallintoon ja yhteisöviljelyn edistämiseen.

PAYO-PAYO on yliopisto-opiskelijoiden ja maaseudun kehittämisestä kiinnostuneiden nuorten järjestö Sulawesilla. Järjestö on perustettu vuonna 2007 ja sen nimi tarkoittaa suomeksi linnunpelätintä.