Lastenoikeusjärjestö säästöjen paineessa

Teksti: Kimpun entinen päätoimittaja
Kuvat: Heidi Kouvo

Hallituksen kehitysyhteistyötä koskevien säästöjen vuoksi ulkoministeriö leikkasi kaikilta kumppanuusjärjestöiltään 38% annetuista tuista. Yksi näistä oli lastenoikeusjärjestö Plan Suomi, jonka tavoitteena on parantaa kehitysmaiden lasten elämää.

Vaikka järjestö saa rahoitusta myös omavarainkeruun ja pienempien hanketukien kautta, ulkoministeriön tuilla on ollut merkittävä rooli järjestön toiminnassa. Sen osuus oli noin 40 prosenttia aikaisemmasta rahoituksesta. Planin vaikuttamistyön päällikkö Karoliina Tikka kertoo, ettei säästöjä ollut helppo toteuttaa.

– Otettiin lähtökohdaksi se, että vaikutus olisi mahdollisimman pieni kehitysmaissa. Pyrimme löytämään mahdollisimman paljon säästöjä Suomen päästä: henkilöstö- ja toimintakuluista. Kuitenkin siten, että organisaatio säilyisi toimintakykyisenä.

Yt-neuvotteluiden seurauksena järjestöstä väheni yli neljännes henkilötyövuosiresursseista, mikä näkyy kaikkien yksiköiden toiminnassa. Järjestö joutuu aiempaa enemmän keskittymään projektien hallinnointiin eikä pysty tarjoamaan yhtä paljon asiantuntija-apua kehitysyhteistyöohjelmien sisältöjen kehittämisessä kuin aiemmin. Myös varainhankinnasta, globaalikasvatuksesta ja lasten ja nuorten toiminnasta vähennetään.

– Se on ristiriitaista, koska samaan aikaan tuntuu olevan tällainen ilmapiiri, että nyt jos koskaan olisi tarvetta globaalikasvatukselle ja sille, että pystytään pitämään näitä teemoja esillä.

Kotimaassa tehtyjen säästöjen lisäksi Plan Suomi lakkautti nuorten naisten työllisyyttä, varhaiskasvatusta ja lastensuojelua edistävät ohjelmat Pakistanissa, Keniassa ja Aasiassa.

– Mutta niissä kävi silleen onnekkaasti, että muut Plan-maat pystyivät ottamaan niitä rahoitettavakseen. Näin jo aloitetut ohjelmat pystytään viemään loppuun. Oli onnellista, että ollaan kansainvälinen järjestö, joka pystyi tämmöisiä keskusteluita käymään. Sehän ei monille järjestöille ole edes mahdollista.

Hän kuitenkin sanoo, että tosiasiallisesti kolme kehitysohjelmaa on nyt vähemmän, sillä muut maat eivät voi ottaa muita uusia projekteja, koska Plan Suomen projektit siirtyivät heille.

Tikka kokee, että siirtymäaikojen puuttuminen teki hallituksen suorittamista säästöistä vastuuttomia. Siirtymäaika olisi mahdollistanut sen, että projektit olisi voitu viedä loppuun sekä niiden tuloksellisuus ja kestävyys olisi kyetty varmistamaan.

– Ei ole varmaan montaa muuta tapausta, jossa yhdeltä toimialalta olisi leikattu näin paljon ilman siirtymäaikamahdollisuutta. Siinä varmaan luotettiin siihen, että se on helppo säästökohde, kun tuen saajat eivät ole heti eduskuntatalon portailla.

Koska kehitysyhteistyön toiminta ja tulokset ovat maantieteellisesti niin kaukana, Tikka mainitsee suurimmaksi haasteeksi sen, miten se saadaan kotimaassa konkretisoitua ja sen tulokset näytettyä.

– Säännöllisesti täytyy muistuttaa, miksi globaalia vastuuta täytyy kantaa. Toivottavasti tämä nykyinen pakolaistilanne avaa silmiä sille, miten tärkeää on tehdä työtä lähtömaissa ja varmistaa, että sielläkin on säädylliset ja hyvät elinolosuhteet. Toivottavasti se auttaa näkemään, ettei Suomi ole suljettu kupla, jossa voi puuhailla mitä sattuu eikä mikään maailmalla vaikuta siihen.