Naisten voimaannuttaminen – arvo itsessään vai hyvää ”bisnestä”?

Teksti: Laura Alanko
Kuva: Kamomilla Ilmonen

Sukupuolten tasa-arvo on noussut viime vuosina etualalle niin kehittyvien maiden sisällä kuin niiden harjoittamassa kehityspolitiikassakin. Esimerkiksi Suomi korostaa kehityspolitiikassaan naisten tasa-arvoisen aseman tärkeyttä, huomauttaen sen olleen yksi Suomen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi nousemisen avaimista.

Naisten asemaa edistetämistä perustellaankin usein juuri sen positiivisilla taloudellisilla vaikutuksilla. 1980-luvulla nousseen neoliberalistisen kehitysajattelun myötä suurin osa kansainvälisestä kehityspolitiikasta on keskittynyt taloudelliseen kehitykseen ja tehokkuuteen jättäen ihmisarvokysymykset taka-alalle. Taloudellisen kehityksen on oletettu automaattisesti johtavan ihmisten parempaan hyvinvointiin. Usein kuitenkin julkisia menoja karsiva politiikka on johtanut talouskasvun päätymiseen harvojen hyväosaisten käsiin samalla, kun eriarvoistuminen on lisääntynyt.

Talouskasvuun keskittyvä ajattelu on saanut kansainväliset järjestöt tunnistamaan naisten käyttämättömän potentiaalin kehityksessä ja vaatimaan naisten voimaannuttamista muun muassa koulutuksen ja mikrolainojen mahdollistaman yrittämisen kautta. Esimerkiksi Maailmanpankki totesi vuonna 2006 tasa-arvoon sijoittamisen olevan ”fiksua bisnestä” (eng. ”smart economics”). Tasa-arvon edistäminen on yhä näkyvämmässä roolissa kansainvälisessä kehitysyhteistyössä, ja yhä useampi tyttö ja nainen saa elämäänsä paremmat eväät.

Samalla kun naisten voimaannuttamisesta on tullut hyvää ”bisnestä”, ovat ihmisoikeusperustelut sukupuolten tasa-arvolle jääneet taka-alalle. Tämä on ongelmallista etenkin siksi, että feministiset tavoitteet muuttaa naisia alistavia rakenteita eivät sovi hyvin yhteen ”smart economics” –ajattelun kanssa. Vaarana on, että houkuttelevalta kuulostava tasa-arvopolitiikka johtaa pitkällä aikavälillä päinvastaisiin tuloksiin, kun tasa-arvo nähdään vain yhtenä keinona talouskasvun tavoittelussa sen sijaan, että sillä pyrittäisiin saamaan aikaan pysyvää muutosta naisten kokemaan syrjintään. Miten käy niiden naisten, joiden voimaannuttaminen ei ole taloudellisesti höydyllistä?

Ihmisoikeusperustaiset perustelut eivät kuitenkaan usein riitä tarjoamaan kehityspolitiikan rahoittajille tarpeeksi kannustimia sijoittamaan tasa-arvoon. Talouskasvu ja innovaatiot sen sijaan vaikuttavat globaalin talouden kautta koko maailmaan. Kyynisestä näkökulmasta voidaan väittää, että jos taloudelliset hyödyt ovat ainoa tapa edistää kehitystä tehokkaasti, ei meillä ole vaihtoehtoja. Idealistiselta kannalta ajateltuna naisten tasa-arvoisen aseman ja mahdollisuuksien pitäisi olla ihmisoikeus ja arvo itsessään, jota tulisi tavoitella sen taloudellisista hyödyistä riippumatta.

Kysymys kuuluukin, onko tasa-arvoa edistävän politiikan taustalla olevilla motiiveilla väliä, jos politiikka johtaa haluttuihin tuloksiin? Pyhittääkö tarkoitus keinot, vai tulisiko ”smart economics” –ajattelun takana piilevät ongelmat ottaa huomioon?

Lähteet:
[1] Ulkoasianministeriö (2011): ”Women and Gender Equality in Finnish Development Cooperation” http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=71352&GUID=%7BEAC93617-C89E-4461-88E2-7091B5CF960D%7D

2 Chant, S. & Sweetman, C. (2012): ”Fixing women or fixing the world? ‘Smart economics’, efficiency approaches, and gender equality in development”, Gender & Development, 20:3, 517-529. http://www.tandfonline.com/doi/pdf/10.1080/13552074.2012.731812

3 World Bank (September 2006): ”Gender Equality as Smart Economics: A World Bank Group Gender Action Plan (Fiscal Years 2007-10)” http://siteresources.worldbank.org/INTGENDER/Resources/GAPNov2.pdf