Turvapaikanhakijoiden kanssa suomen kielen äärellä

Teksti ja kuva: Marianna Tuokkola

Pakolaiskysymykset vellovat ilmassa lakkaamatta. Etenkin viime syksystä lähtien pakolaistilanne on kuohuttanut, itseäni murehdituttanut. Maailmalle herkkä herkistyy entisestään, ja tahto tehdä asioille jotain voimistuu. Monesti ongelmien laajuus saattaa lamaannuttaa, kun se tuntuu niin ylivoimaiselta. Tätä tuskailin, kunnes tajusin, että globaalien kysymysten ratkomisessa voi toimia pienelläkin mittakaavalla. Päätin ryhtyä opettamaan suomen kieltä turvapaikanhakijoille.

Pakolaistilanne
sai minutkin liikkeelle viime syksynä. Halusin tehdä jotain asian eteen. Valitsin keinokseni kielen, suomen opettamisen. Helsingissä toimiva Al-Birr Lähimmäisapu -yhdistys antaa maahanmuuttajille mahdollisuuksia oppia suomea, ja minä sain sen kautta mahdollisuuden opettaa. Kiintopisteeni vaihtui ongelmien märehtimisestä verbien taivutukseen. Luulen, että luokkahuoneessa opin lopulta itse lähes yhtä paljon kuin oppilaani.

Epävarmuutta ja yhteisöllisyyttä

Ensimmäiset tunnit jännittivät. En ollut ikinä ennen opettanut kieltä luokan edessä. Olin epävarma siitä, mihin olin ryhtynyt. Alussa päällimmäinen tunne tunneillani oli kaaos. Luokka pursusi, porukkaa tuli ja meni, enkä tiennyt, millaisia oppijoita edessäni oli. Aina kuitenkin keskityimme olennaiseen: suomeen.

Ilmestyin luokkaan tiistaiaamuisin opettamaan kahdeksi tunniksi. Vastassani oli joka viikko yhä tutumpia kasvoja, mutta aina myös uusia. En tarkalleen tiennyt, mistä he tulivat, mikä oli heidän tarinansa tai mitä kaikkea he olivat joutuneet kokemaan matkallaan Suomeen. Luokassa me vain taivutimme, äänsimme, kirjoitimme ja toistimme. Koin yhteisöllisyyttä pakolaisopiskelijoihin. Toinen tärkeä yhteisö ja samalla tukiverkosto muodostui muista opettajista. Opiskelijat oli jaettu niin, että kanssani samaa ryhmää opetti torstaisin toinen opettaja. Jaoimme toisillemme tuntiemme opetussisällöt, joskus myös niiden hyvät ja huonot hetket.

Eläytyminen auttaa ymmärtämään

Opiskelijat oppivat huimaa vauhtia, ja myös minä opin opettamaan. Usein nauroimme hassun kuuloisille sanoille, kun äänsimme niitä yhdessä. Monta kertaa lähdin tunnin jälkeen elämää täynnä. Opettaminen palkitsee, kun innostus oppimisesta loistaa.

Toki oli niitäkin, joille opiskelu oli hankalaa, ja opiskelutaidot tai motivaatio hukassa. En tiedä, miten itse pystyisin opiskelemaan keskellä niin sekavaa, vierasta ja epävarmaa tilannetta. Usein jotakuta turhautti, silloin tällöin opettajaakin. Välillä tuntui, ettei edes omista suomen kielen opinnoistani ollut hyötyä, kun yritin vastata kysymyksiin taivutusmuotojen käyttötarkoituksista tai vokaaliharmoniasta. Välillä oli vaikeaa todella käsittää, millaiselta epämääräiseltä mongerrukselta ja sattumanvaraisilta merkkijonoilta täysin vieras kieli voi aluksi tuntua. Opin ja jouduin eläytymään ja sopeutumaan, ihan niin kuin opiskelijanikin.

Kohtaamisen tärkeys

Parasta suomen opettamisessa turvapaikanhakijoille oli se, miten tiiviisti keräännyimme niin monenkirjavan joukon kanssa yhteisen tehtävän äärelle. Tärkeintä itselleni oli kokemus aidosta yhteydestä. Kuva kasvottomista pakolaismassoista mureni lopullisesti. Kohtasimme ja astuimme samalle viivalle; minä kyllä luokan edessä, mutta yhtä hukassa opettamisesta kuin pöytien takana istuvat suomen oppimisesta. Siinä hetkessä suurin ongelmamme saattoi olla partitiivin selittäminen ja ymmärtäminen. Kun yhdessä pystyimme sen ratkaisemaan, palkinto oli suuri kaikille.

7 kommenttia artikkeliin ”Turvapaikanhakijoiden kanssa suomen kielen äärellä

  1. Miten suomenkielen opiskelu aloitetaan? Olen kuullut ystävältäni huhua, että ensin opetellaan mm. sanojen taivuttamista. Hän itse lopetti suomenkielen opiskelut, koska koki sen liian haasteelliseksi verrattuna siitä saatuun hyötyyn. Miksi taivutus on tärkeää? Suomalaiset kyllä ymmärtävät, kunhan oikea sana edes löytyy, ilman mitään taivutuksia.

    Tykkää

    1. Kielenopiskelun aloittamiseen on monta tietä, ja tapa riippuu paljon opiskelijoiden lähtötasosta. Jos mitään yhteistä kieltä saati aakkosia ei ole, opiskelu aloitetaan aakkosista ja tunneilla voidaan käyttää vain suomea. Opetuksen tukena voi olla myös esimerkiksi tulkki. Omassa ryhmässäni oli englantia osaavia, joten he olivat opiskelleet kieliä aikaisemminkin ja yhteisiä aakkosia ei tarvinnut opetella. Oman ryhmäni kanssa aloitimme siis perusfraaseista ja yleisimmistä verbeistä. Tärkeitä ensimmäisiä opeteltavia asioita olivat jokapäiväiset tilanteet, kuten ostaminen ja tilaaminen. Uskon, että tyylejä ja mielipiteitä siitä, mistä on paras aloittaa ja mikä on tärkeää, on monia. Ilman taivuttamista selviää oleellisimmista, mutta suomen kielessä monien asioiden ilmaisu käy taivuttamalla. Taivuttamista tarvitsee osata, jos haluaa hallita kielen kunnolla, muutenkin kuin vain tulla ymmärretyksi. Omat opiskelijani olivat hyvin innokkaita oppimaan oikeita muotoja – sanoja he oppivat helposti itsekseenkin.

      Suomi on kieli, jonka opiskelu alussa on haastavaa, koska erilaisia muotoja ja ulkoa opeteltavia asioita on niin monta erilaista. Tämän kynnyksen jälkeen kielen oppiminen helpottuu, sillä samat lukuisat säännöt toistuvat. Mutta on tosi ymmärrettävää, että alussa suomen kielen opiskelu tuntuu haastavalta ja turhauttavalta, että siitä tuleva hyöty ei tunnu missään. Uskon kuitenkin, että hankalan alkuvaiheen jälkeen, kun kielestä saa kiinni, myös siitä tulevat hyödyt huomaa paremmin elämässään.

      – Marianna

      Tykkää

  2. Monta ongelmaa saataisiin varmasti ratkaistua, kun saataisiin erilaiset ihmiset kohtaamaan toisensa, kuten tässä jutussa. Mutta miten ihmiset sitten saataisiin kohtaamaan toisensa, se on tärkeä kysymys.

    Tykkää

    1. ”Mutta miten ihmiset sitten saataisiin kohtaamaan toisensa, se on tärkeä kysymys.” Se on tärkeä kysymys, varsinkin nyt tuntuu, että se tärkein tässä tilanteessa. Etenkin se, miten hyvin erilaisista lähtökohdista tulevat kohtaisivat. Paljon on keinoja, esimerkiksi Suomen Pakolaisapu tai Suomen Punainen Risti ja useat muut järjestöt ja toimijat tarjoavat monenlaista tapaa ja keinoa kohdata. Mutta miten kohtaisimme ilman erityistä hakeutumista tai järjestelyitä, sattumalta ja arkisesti – se onkin vaikea kysymys.

      – Marianna

      Tykkää

  3. Varmastikin heidän tilannettaan ajatellen kielen oppiminen on juuri tärkeintä ja tarpeellisinta aloittaa käytännön kielen opiskelusta; arkitilanteista, jollaisia heille oikeasti tulee eteen. Siinä samalla voi sitten miettiä miksi joku tietty verbi tai sana taipuu niin kuin taipuu.

    Tykkää

  4. Juuri tätä asennetta kaivattaisiin enemmän nyky-Suomessa: olla valmis menemään turvapaikanhakijoiden luokse, tutustua ja auttaa kotiutumaan – näin hyötyvät molemmat osapuolet 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s