Teksti ja kuvat: Hanna Muilu
Kirjoittaessani tätä tekstiä on vuoden 2015 viimeinen päivä. Se tulee jäämään elämääni monella tapaa suuntaa kääntävänä ja mullistavana vuotena. Helmikuusta syyskuuhun asuin ja työskentelin Chipatan kaupungissa, Sambian itäisessä provinssissa. Työskentelin vapaaehtoisena kehitysyhteistyöhankkeessa, jonka tavoitteena on tyttöjen ja naisten lisääntymisterveyden ja elämänlaadun parantaminen.
Vuonna 2015 hankkeen ansiosta perustettiin ja koulutettiin kolme Safe Motherhood Action -ryhmää yhteistyössä Sambian valtion kanssa. Ryhmien tavoitteena on saada raskaana olevat ja synnyttäneet naiset käymään terveystarkastuksissa sekä vähentää kotona tapahtuvien synnytysten lukumäärää ja muun muassa näiden kautta pienentää äitien ja vauvojen kuolleisuutta.
Kuluneena vuonna järjestettiin foorumeita, joissa perinteisiä johtajia sitoutettiin lopettamaan lapsiavioliitot heidän hallintoalueillaan sekä kannustamaan perheitä panostamaan tyttöjen koulunkäyntiin. Foorumeihin osallistui päälliköitä, heidän neuvonantajiaan ja alangizeja, jotka kouluttavat tyttöjä siitä miten heidän tulisi pitää huolta aviomiehistään.
Lisäksi koulutetut yhteisökouluttajat järjestivät kylissä ja kouluissa tapaamisia, joissa he osallistavan seksuaalikasvatusdraaman avulla käyvät keskusteluita muun muassa teiniraskauksien ja aikaisten avioliittojen ehkäisemiseksi.
Edessä on luonnollisesti pitkä tie ja ihmisten asenteet muuttuvat hitaasti, mutta uskon, että muutos on mahdollinen ja se tulee tapahtumaan hiljalleen. Sambiassa tehdään monella taholla kovasti töitä erityisesti aikaisten avioliittojen lopettamiseksi ja tyttöjen koulunkäynti nähdään entistä tärkeämpänä. Esimerkiksi yhteisökouluttajien järjestämät tapaamiset haastavat ihmiset pohtimaan asioita. Saimme myös konkreettisia tuloksia. Kuulimme, että foorumien jälkeen poliisille oli tullut ilmoituksia järjestetyistä lapsiavioliitoista.
Oma aikani Sambiassa oli kokonaisvaltaista oppimista niin töissä kuin vapaa-ajalla. Vaikutuin ihmisten halusta auttaa vapaaehtoisesti yhteisöjään ja muuttaa asioita. Koin sekä iloa että tuskastumista kehitysyhteistyöhankkeen mahdollisuuksista vaikuttaa ihmisten elämään ja saada aikaan muutosta.
On uskomattoman hienoa, että hankkeen myötä on voitu kouluttaa vapaaehtoisia, jotka vievät rohkeasti uutta viestiä eteenpäin kylissä ja kouluissa sekä haastavat ihmisiä muuttamaan asenteitaan ja toimimaan toisin. Huolta taas toisaalta aiheuttaa hankkeen myötä aloitettujen aktiviteettien jatkuvuus. Mitä tapahtuu sitten, kun hanke loppuu?
Laitoin itseäni likoon menemällä rohkeasti tilanteeseen kuin tilanteeseen: näyttelin synnyttänyttä naista järjestetyssä koulutuksessa, kerroin televisiolähetyksessä hankkeestamme ja istuin lahjaksi saamani kukko sylissä päällikkö Mulolon palatsissa.
Polvistuin päälliköiden eteen kunnioittaakseni heitä. Hämmennyin noituuden vaikutuksista ihmisten arjessa. Itkin kohdatessani voimattomuutta kuoleman edessä. Opin erilaista ja uutta asennetta elämään ja haluan muistaa sen myös täällä Suomen arjessa.
Vuosi 2016 on monella tapaa jäähyväisten jättöä. Pitkä ja ansiokas yhteistyö Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ja Eastern Province Women’s Development Associationin (EPWDA) välillä on tulossa hankkeiden osalta päätökseen. Myös Kepan alainen Etelän vapaaehtoisohjelma (Etvo) on hallituksen leikkausten vuoksi tullut tiensä päähän.
Hankkeessa tapahtuu kuitenkin vielä paljon vuonna 2016, ja näitä tapahtumia pääsette seuraamaan viimeisen etvolaisen eli Jennin blogipäivitysten myötä! Hyvää matkaa Jenni ja antoisaa aikaa Sambiassa!
Osaan Sambia-ajan kokemuksistani voi tutustua HYYn Sambia-hankkeen blogissa: https://hyysambiahankkeenblogi.wordpress.com/
HYYn ja EPWDA:n hankkeeseen voit tutustua tarkemmin osoitteessa: http://blogs.helsinki.fi/kehy-valiokunta/kimppu-lehti/
kimppu.com 