Kenen vastuu – ja kenellä on valta: Äärimmäinen köyhyys

Tässä juttusarjassa pohditaan oikeudenmukaisuuden, vastuun ja vallan kysymyksiä eri asiantuntijoiden näkemysten kautta. Ensimmäisessä jutussa otetaan tarkastelun kohteeksi äärimmäinen köyhyys.

Teksti: Susanna Dakash
Kuvat: Heidi Kouvo (kuvat Intiasta ja Perusta)

Globaalien ongelmien ratkaisemisessa olisi syyllisten etsimisen sijaan hyvä tarkastella, mikä on oikeudenmukaista, ja kenellä on valta muuttaa asioita. Jokainen teko kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa on askel parempaan – pitipä itseään vastuullisena maailmantilasta tai ei.

Maailmanlaajuisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla ei usein ole mahdollisuutta vaikuttaa tai valita. Kun mietimme ratkaisuja globaaleihin ongelmiin, ei muita tai itseä syyllistävän sormen heristely kuitenkaan välttämättä vie eteenpäin. Sen sijaan voimme keskittyä kokonaan toiseen ulottuvuuteen: siihen, kuka pystyy muuttamaan tilannetta. Nykymaailman haasteita tarkasteltaessa olisikin mielekkäämpää siis kääntää kysymys toisinpäin: kenellä on valta?

24660692126_386e602bd8_o
Vettä kantava tyttö Sambiassa.

Äärimmäinen köyhyys: rikos ihmiskuntaa vastaan?

Yalen yliopiston filosofian ja kansainvälisten suhteiden professori Thomas Poggelle ei ole epäselvää, kuka on vallan kahvassa: hän näkee länsimaat ratkaisevana moraalisena vallankäyttäjänä globaalin tasa-arvon kysymyksessä. Pogge mm. väitteli Harvardin yliopistossa, ohjaajanaan moraali- ja yhteiskuntafilosofian suurnimenä pidetty John Rawls. Kirjassaan World Poverty and Human Rights¹, jota on sanottu yhdeksi tärkeimmistä globaalia oikeudenmukaisuutta käsittelevistä teoksista, hän kiinnittää lukijan huomion ristiriitaan: hän kysyy, miten teollisten maiden dominoivassa maailmassa puolet väestöstä voi edelleen elää äärimmäisessä köyhyydessä, huolimatta suurista taloudellisista ja teknologisista edistyksistämme, ja valistuneista moraalisista arvoistamme? Miksi me hyvinvoivien maiden kansalaiset emme pidä vähintäänkin moraalisesti arveluttavana sitä, että hallitsemamme maailma langettaa niin monelle ihmiselle puutteellisen ja ala-arvoisen elämänalun?

Köyhyys ei ole vain paikallisten yhteisöjen ongelma, sanoo Pogge, vaan länsimailla on siinä osuutensa. Lisäksi professori kyseenalaistaa käsityksen siitä, että maailmassa vallitseva äärimmäinen köyhyys olisi väistämätöntä, tai että sen poistamiseksi olisi tehty riittävästi. Hän pitää äärimmäisen köyhyyden ylenkatsomista suuremman luokan rikoksena ihmisyyttä vastaan: Poggen mukaan vuosittain köyhyyteen kuolee yhtä paljon ihmisiä kuin natsien keskitysleireillä.

24745145856_909127b29c_o
Slummi Mumbayssa Intiassa.

Velvollisuus suojella heikompaa

Inhimillinen moraalikäsityksemme velvoittaa vahvempia suojelemaan heikommassa asemassa olevia. Samanaikaisesti on luonnollista, että vahvemmat pyrkivät tietoisesti tai tietämättään vähentämään taakkaansa. Tästä seuraa, sanoo Pogge, että ihmiset länsimaissa ovat kehittäneet perusteluja sille, miksi he eivät ryhdy toimenpiteisiin jatkuvan köyhyyden poistamiseksi.

Yksi yleinen vastalause on, että köyhyyden poistaminen rahallisella tuella on kuin veden kantamista kaivoon: se ei siellä pysy, eikä ongelmia ratkaise. Pogge ehdottaa, että köyhimpien maiden taakkaa voi helpottaa muutoinkin: vähentämällä niihin kohdistuvaa rasitusta, keventämällä velkoja, jakamalla tieteen saavutuksia pienemmillä veloituksilla, kieltäytymällä kaupankäynnistä korruptoituneiden hallitusten kanssa.

Toiset pelkäävät, että varallisuuden jakaminen syöksisi kaikki yhtäläiseen kurjuuteen – maailma ei rajallisuudessaan pysty tarjoamaan koko ihmiskunnalle hyvinvointia. Poggen mukaan tämä teoria ylenkatsoo nykyisen eriarvoisuuden mittakaavan: teolliset maat muodostavat 15% ihmiskunnasta, mutta saavat n. 80% maailman tuloista, joten pienikin vähennys länsimaisessa elintasossa riittäisi äärimmäisen köyhyyden poistamiseen.

Hän myös tyrmää väittämän, että väestönkasvu räjähtäisi köyhyyden ja sen mukana poistuvan kuolleisuuden myötä. Ajatus ei ota huomioon sitä, kuinka syntyvyydellä on tapana laskea elintason noustessa. Hienovaraisemmat puolustelut omien auttamisesta ennen muita eivät myöskään saa vastakaikua Poggen tekstissä: jos esimerkiksi köyhyyteen kuoleminen on moraalisesti väärää länsimaissa, velvollisuus sen estämiseksi tulisi ulottua muuallekin.

Globaali talous, väittää Pogge, on järjestetty siten, että se hyödyttää länsimaita ja vallassa olevia köyhien maiden eliittiä ja autokraatteja, köyhien kustannuksella. Globaalissa oikeudenmukaisuudessa ei kyse siis ole köyhien auttamisesta, vaan heidän suojelemisestaan järjestelmältä, joka on epäoikeudenmukainen heitä kohtaan, samalla kun palvelee maailman eliittiä. Teoksessaan hän esittelee eri näkemyksiä taloudellispoliittisen järjestelmän rakentamisesta niin, että äärimmäistä köyhyyttä ei olisi. Nykyisen järjestelmän ylläpitoon osallistuva ja siitä hyötyvä osallistuu Poggen mukaan toisten ihmisten vahingoittamiseen.

Luonnollisesti Poggen ajatukset ovat herättäneet vastalauseita. Jotkut näkevät köyhien auttamisen positiivisena ja moraalisen tekona, mutta ei suinkaan velvoittavana. Toisena pulmallisena kysymyksenä hänen filosofiassaan nähdään yksilön vastuu: ovatko ihmiset kollektiivisesti vastuussa hallitustensa toimista? Pystyykö yksilö todellakin vaikuttamaan valinnoillaan ja irtisanoutumaan globaalista valtapelistä?

Filosofisista ja käytännön haasteista huolimatta, Poggen ajatuksia voi pitää tervetulleena näkökulmana oikeudenmukaisuuteen ja vastuuseen. Kuten Pogge puolustuksekseen itse sanoo: ”Väitän vääräksi ajatusta siitä, että 955 miljoonaa kansalaista vauraissa maissa ovat moraalisesti oikeutettuja 81 prosenttiinsa globaalista tuotannosta, samalla kun kolme kertaa suurempi määrä ihmisiä rypee äärimmäisessä köyhyydessä. Onko tämä väittämä todellakin niin järjetön, ettei sitä tukevia perusteluja tarvitse ottaa huomioon?”2 (toim. suom.).

Aiheesta lisää:

¹ Pogge, T. W. (2008). World Poverty and Human Rights. Cosmopolitan Responsibilities and Reforms (2. painos). Cambridge: Polity Press. (Alkuperäinen teos julkaistu 2002.)

2 Pogge, T. W. (2005). World Poverty and Human Rights. Symposium. Ethics and International Affairs, 19. https://www.carnegiecouncil.org/publications/journal/19_1/symposium/5109.html/_res/id=sa_File1/5109_eia19-1_pogge01.pdf (viitattu 20.1.2016).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s