Kenen vastuu – ja kenellä on valta: Median vaikutus

Tässä juttusarjassa pohditaan oikeudenmukaisuuden, vastuun ja vallan kysymyksiä eri asiantuntijoiden näkemysten kautta. Kolmantena käsittelyssä on media. Pohdimme, miten median valta näkyy pakolaiskriisiä ja maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä.

Teksti: Susanna Dakash
Kuvat: DVIDSHUBTakverSharnoff’s Global Views

Maailmanlaajuisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla ei usein ole mahdollisuutta vaikuttaa tai valita. Kun mietimme ratkaisuja globaaleihin ongelmiin, ei muita tai itseä syyllistävän sormen heristely kuitenkaan välttämättä vie eteenpäin. Sen sijaan voimme keskittyä kokonaan toiseen ulottuvuuteen: siihen, kuka pystyy muuttamaan tilannetta. Nykymaailman haasteita tarkasteltaessa olisikin mielekkäämpää siis kääntää kysymys toisinpäin: kenellä on valta?

11110449505_91aafe5734_o
Ilmakuva Syyrian pakolaisleiristä.

Neljäs valtiomahti: median vaikutus vastuukysymyksessä

Globaalin vallan ja vastuun kysymykset kytkeytyvät kiinteästi julkisuuden käsitteeseen: ihmisten käsitys siitä, kuka on vastuussa muokkautuu median välittämän mielikuvan mukaan.

Yhtäältä valtioilla, yrityksillä ja eliitillä on valtaa ohjailla, mihin median huomio kohdistuu. Toisaalta demokraattisessa yhteiskunnassa median voi samanaikaisesti ajatella olevan päätös-, toimeenpano- ja tuomiovallan ohella neljäs mahti: valvova elin, joka nostaa esiin epäoikeudenmukaisuuksia – mutta toisaalta luo uhkakuvia ja muokkaa asenteita.

Vaikutusvaltainen sosiologi ja tietoyhteiskuntatutkija Manuel Castells1 kuvailee mediaa sosiaalisena tilana, jossa päätöksiä tehdään. Tiedotusvälineet muokkaavat tapaamme ajatella, arvojamme ja käsitystämme oikeasta ja väärästä. Toisaalta interaktiivisten, vaakatason kommunikaatioverkostojen synty on mahdollistanut sosiaalisten liikkeiden ja vastavoimien puuttumisen poliittiseen päätöksentekoon. Toisin sanoen tavallisen kansalaisen mahdollisuus osallistua julkiseen keskusteluun on lisääntynyt: sosiaalinen media antaa oikein käytettynä välineet lisätä tietoisuutta, pyrkiä oikeudenmukaisuuden lisäämiseen, ja vastuun tasapuolisempaan jakamiseen.

Viime aikoina puhuttanutta ”Euroopan pakolaiskriisiä” voi pitää malliesimerkkinä median vallasta. Tiedotusvälineiden toistelema sanapari näyttäisi siirtäneen kriisin ongelman alkulähteiltä, eteläisen pallonpuoliskon sodista, ihmisoikeusrikkomuksista ja ihmisten hädästä, vastaanottavan mantereen huoleen ja pelkoon. Syyrian, Irakin, Afganistanin ja Eritrean sisällissodat ja levottomuudet muuttuivat Euroopan pakolaiskriisiksi siinä vaiheessa, kun suuremmat, yhtäaikaiset pakolaismäärät alkoivat saapua Välimeren ylitse.

9377515138_142daa1b9a_o (1)
Mielenosoitus Melbournessa.

Uhkakuviin perustuva uutisointi

Turvapaikanhakijoiden ja maahanmuuttajien käsittelyä mediassa tutkineiden Essesin, Medianun ja Lawsonin2 mukaan elämme aikakautta, jolloin liikkuvuutta ja maahanmuuttoa on suuremmassa mittakaavassa kuin koskaan aiemmin. Samalla länsimaissa käydään keskustelua maahanmuuton kustannuksista sekä kiistellään velvollisuudesta auttaa muita. Tutkijat ovat sitä mieltä, että ilmiön aiheuttamat pelot ja huolet saavat pontta mediasta. Media hyödyntää epävarmuutta luodakseen mielikuvia kriisistä, porteilla kolkuttavista vihamiehistä, ja länsimaiden valtaamisesta.

Essesin ja kumppaneiden mukaan virallisilla tahoilla on taipumusta antaa turvapaikanhakijoista ja maahanmuuttajista liian vähän asiallista tietoa, mikä avaa mahdollisuuden pelkoa lietsoville tiedotusvälineille ja poliitikoille. Tutkijat toteavat, että maahanmuuttajien ja pakolaisten kuvaaminen länsimaisessa mediassa on muuttunut viimeisen 10–15 vuoden aikana negatiivisemmaksi ja uhkakuviin keskittyväksi.

Median välittämä ongelmalähtöinen näkemys saattaa tutkijoiden mukaan kuvastaa eurooppalaisten epävarmuuksia liittyen kansallistunteeseen, identiteettiin, kykyyn käsitellä maahanmuuttajien mukanaan tuomia haasteita, sekä yleensä me-keskeistä ajattelua, jossa ulkopuoliset nähdään vähempiarvoisina.

Essesin ja kollegoiden tutkimus viittaa siihen, että epävarmuuden tunne yhdessä negatiivisen mediakuvan kanssa voi äärimmillään johtaa maahanmuuttajien ja pakolaisten dehumanisaatioon: inhimillisen arvon riistoon, jolloin ryhmä eristetään ihmiskuntaan kuulumattomaksi joukoksi. Prosessin seurauksena ulkoryhmään kuuluvien ajatellaan olevan eläimiin rinnastettavia, korkeatasoisempaan tunne- ja ajattelutaitoon kykenemättömiä ali-ihmisiä. Dehumanisaatio voi tutkijoiden mukaan lieventää maahanmuuton mukanaan tuomaa epävarmuutta ja moraalista dilemmaa: sen avulla voidaan sulkea tietyt ryhmät ihmisoikeuksien ulkopuolelle ja samalla oikeuttaa oman aseman ja etuoikeuksien suojeleminen.

Voisi siis kysyä, mihin tarkoitukseen media käyttää valtaansa muokata ihmisten tietoa ja uskomuksia? Onko median tavoitteena kilpailla huomiosta muiden tiedotusvälineiden kanssa ja varmistaa menekki, vai pyrkiä tasapuolisuuteen tapahtumien kuvauksessa? Käsityksemme omasta velvollisuudestamme, ja mikä tärkeintä, kyvystämme ratkaista maailmanlaajuisia ongelmia muokkautuu suuresti erilaisissa tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun mukaan.

Lue myös:

Kenen vastuu – ja kenellä on valta: Äärimmäinen köyhyys
Kenen vastuu – ja kenellä on valta: Ilmastonmuutos

Aiheesta lisää:

1 Castells, M. (2007). Communication, Power and Counter-power in the Network Society. International Journal of Communication, 1, 238–266.

2 Esses, V. M., Medianu, S., & Lawson, A. S. (2013). Uncertainty, threat, and the role of the media in promoting the dehumanization of immigrants and refugees. Journal of Social Issues, 69, 518–536.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s