Teksti ja kuva: Jenni Tuominen
Tätä kirjoittaessa istun laivassa matkalla Tukholmaan, josta lennän huomenna kohti Sambiaa. Olen matkalla Chipataan tekemään vapaaehtoistöitä sambialaisessa kansalaisjärjestössä EPWDA:ssa. EPWDA eli Eastern Province Women’s Development Association on HYYn kumppanijärjestö, joka toimii tyttöjen ja naisten hyvinvoinnin edistämiseksi. HYY ja EPWDA ovat tehneet yhteistyötä jo vuosia, ja tämän hetkisen hankkeen on määrä päättyä tämän vuoden lopussa.
Sambia maana on jo hieman tuttu: vietin viime vuonna kolme kuukautta korkeakouluharjoittelijana Suomen suurlähetystössä Lusakassa. Tällä kertaa tarkoitus on tehdä töitä puolisen vuotta Chipatassa ja vähän myös matkustella siinä ohessa. Odotan jo innolla, millaista on työskennellä täysin sambialaisessa työpaikassa ja jakaa koti sambialaisen kämppiksen kanssa.
Luonnollisesti tuleva puolivuotinen myös jännittää. Viime viikkojen ja päivien lähtöhässäköissä ei kuitenkaan ole paljon ehtinyt jännitystä miettiä, kun on ollut niin monta käytännön asiaa hoidettavana. Viisumin hankinta Ruotsista Sambian suurlähetystöstä, Chipatan asuntokuvioiden selvittely, rokotusten ja vakuutusten hoito, erilaisten todistuksien hankkiminen ja oikeaksitodistaminen notaarilla työlupaa varten…siinä muutamia mukavia puuhia, jotka piti hoitaa ennen lähtöä. Tietenkin pitkällä aikavälillä käytännön järjestelyihin on kuulunut myös koko syksyn töiden paiskiminen Suomessa ja kaiken muun tekemisen minimointi, jotta voisi kustantaa koko lystin. Opiskelijana tämä osoittautuikin melko haastavaksi ja siinä taisi gradun tekeminen jäädä toissijaiseksi.
Miksi sitten kaikki tämä?
Vapaaehtoistyöstä ja niiden tekemisen järjellisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Monesti kuulee epäilyjä siitä, onko mitään järkeä ensin säästää rahaa ja sitten lähteä tekemään ilmaiseksi töitä, ja ehkä viedä jonkun paikallisen työmahdollisuus siinä samalla. Itse uskon, että hyvin järjestetystä ja suunnitellusta vapaaehtoistyöstä hyötyy sekä työntekijä itse että vastaanottava järjestö. Kun vapaaehtoisen tiedot ja taidot vastaavat vastaanottavan järjestön tarpeita, järjestö saa osaavaa apua ja vapaaehtoinen arvokasta työkokemusta – puhumattakaan elämänkokemuksesta. Ja harvemmin vastaanottajajärjestöllä olisi resursseja palkata työvoimaa. Itselläni on tällä hetkellä uskoa ja luottamusta siihen, että tekemälläni työllä voi olla positiivista vaikutusta järjestön työssä, ja että tulen myös itse saamaan paljon irti vapaaehtoistyöjaksostani.
Yksi suurin motivaattorini lähteä on ehdottomasti kiinnostukseni kehitysyhteistyöhön. Kehitysyhteistyöhön kohdistuvien leikkausten ja kriittisen ilmapiirin keskeltä on helppo lähteä sinne, missä itse työtä tehdään. Erityisesti EPWDA:n työ ruohonjuuritasolla maaseudun naisten kanssa oli yksi kiinnostavimmista asioista, kun mietin, mihin hankkeeseen hakisin vapaaehtoiseksi. Ennen kaikkea odotan sitä, että pääsen tutustumaan sambialaisten kylien ihmisiin ja elämään. Tulee myös olemaan todella mielenkiintoista nähdä, miten kehitysyhteistyö järjestötasolla toimii ja millaisia haasteita, mutta toisaalta myös positiivisia vaikutuksia, siihen liittyy.
Lähdenkin matkaan avarin mielin, ihmettelemään ja tutkimaan sekä vapaaehtoistyön että kehitysyhteistyön maailmoja. Tervetuloa seuraamaan elämänmenoa Sambiassa, Afrikan sydämessä!
Jenni kirjoittaa Kimppuun blogia Sambiasta, missä hän tekee vuoden vapaaehtoistyötä HYYn tukeman hankkeen parissa.
kimppu.com 