Teksti ja kuvat: Jenni Tuominen
Täällä sitä nyt ollaan, Chipatassa! Sää on kuuma ja kostea, ihmiset uteliaita ja iloisia, tunnelmat erinomaiset. Soluttautuminen sambialaiseen elämänmenoon on alkanut vaihtelevalla menestyksellä. Olen selvinnyt tähän mennessä mielestäni melko näppärästi minibussiajeluista, tinkimisistä vihannesmarkkinoilla, Chipatan yöelämästä sekä uuteen työhön ja kotiin sopeutumisesta. Myös yksinkertaiset nyanjan kielen* tervehdykset ovat jo hallussa. Mutta kun sain kutsun kaverini kaverin synttärijuhliin ja minut laitettiin tanssimaan kaikkien edessä sambialaisten rytmien tahtiin, tunsin olevani 100 % suomalainen ja en sitten tippaakaan sambialainen. Vähältä piti, etten juossut karkuun koko juhlista!
Sen sijaan olen jo juossut karkuun lukuisia torakoita, joita uuden kodin nurkissa vilisee. Kämppikseni on huvittunut torakkapelostani ja lohdutti minua tässä joku päivä sanomalla, että kun talossa on torakoita, tarkoittaa se, että talossa on myös ruokaa. Löytyi siis tällekin kolikolle positiivinen kääntöpuoli.
Soluttautumistani on edesauttanut hurjan paljon juuri tämä samainen uusi kämppikseni, joka on aivan mahtava tyyppi. Myös uudet työkaverit ovat ottaneet minut sydämellisesti vastaan. Näitä mahtavia ja sydämellisiä tyyppejä tuntuu pikkuisessa Chipatassa riittävän yllin kyllin.
Olen päässyt jo kiinni myös itse asiaan eli työntekoon. Heti toisena työpäivänäni vietettiin kansainvälistä naistenpäivää. Olimme EPWDA:n kanssa naistenpäivän juhlassa esittelemässä järjestön monipuolista toimintaa itäisen provinssin naisten hyväksi. Chipatalaisten lisäksi, Minister of Mines and Minerals Development, Christopher Bwalya Yaluma vieraili saattueineen ständillämme kuulemassa EPWDA:n tekemästä työstä ja toivoi tärkeän työn jatkuvan.
Kansainvälisen naistenpäivän teemana oli tänä vuonna sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen vuoteen 2030 mennessä. Sen innoittamana pyrin hieman tarkkailemaan, miten sukupuolten (epä)tasa-arvo Sambiassa ilmenee. On hämmästyttävää, että täällä koetaan täysin normaaliksi esimerkiksi se, että vaimot ostetaan eli siis se, että miesten maksamat myötäjäiset ovat ehtona naimisiinmenolle. Myös naisten kokema kotiväkivalta, syrjintä ja taloudellinen riippuvuus miehistä ovat valitettavan tavallisia ilmiöitä. Erityisesti maaseudulla naisten heikkoon asemaan vaikuttavat perinteiset toimintatavat ja kulttuuriset traditiot, joissa sukupuolten tasa-arvolla ei aina ole sijaa.
Silti suuri osa tapaamistani sambialaisnaisista on ainakin päällisin puolin suomalaisia sisariaan itsevarmempia, päättäväisempiä ja kärkkäämpiä ilmaisemaan mielipiteensä. Eikä naisten asia ja asema Sambiassa näytä olevan missään nimessä mikään tabu! Viime tiistaina Chipatan naiset ottivat ainakin kaiken irti päivästään. Ja naisten(päivän) tärkeydestä kertoo jotain sekin, että naistenpäivä on täällä kansallinen vapaapäivä.
Sambiassa, kuten myös niin monessa muussakin maassa, riittää kuitenkin aikalailla urakkaa sukupuolten tasa-arvon saavuttamisessa. Juuri siksi esimerkiksi EPWDA:n kaltaisten naisjärjestöjen tekemä työ naisten elämänlaadun parantamiseksi ja toimiminen naisten oikeuksien puolestapuhujana on ehdottoman tärkeää. Kansalaisjärjestöjen rooli tiedon välittämisessä ja sosiaalisen muutoksen aikaansaamisessa on korvaamaton. Hienoa olla tässä työssä mukana!
*Nyanja tai Njandža (käytännössä sama kieli kuin Chewa ja Malawin Chichewa) on bantukieliin kuuluva kieli, jota puhutaan erityisesti Lusakassa ja Sambian itäisessä provinssissa, jossa mm. Chipata sijaitsee. Nyanja on eräänlainen lingua franca, jota heimosta riippuen moni sambialainen puhuu ja/tai ymmärtää.
Jenni kirjoittaa Kimppuun blogia Sambiasta, missä hän tekee vapaaehtoistyötä HYYn tukeman hankkeen parissa.
kimppu.com 