Kirjakaupan siirtyminen verkkoon ja e-kirjan yleistyminen ovat aiheuttanet eurooppalaisille kustantamoille vaikeuksia kilpailla kustannustehokkuudessa halpatuotantomaiden kanssa. Myös monet suomalaiset painotalot ovat 2000-luvulla ulkoistaneet painotyötä kiireellä riskimaihin, etupäässä Kiinaan.
Teksti: Anna Holopainen
Kuvat: Anna Holopainen (kansikuva), Unsplash
Vuonna 2010 vain vähän yli promille kaikista Suomessa myydyistä kirjoista painettiin Kiinassa, mutta kolme vuotta myöhemmin luku oli jo lähes viisi prosenttia. Tuonnin arvo oli 13,6 miljoonaa euroa, mikä teki Kiinasta viidenneksi suurimman tuontimaan. Lasten- ja nuortenkirjoista jopa kolmasosa oli kiinalaista alkuperää.
Vaikka Kiinan työolot ovat parantuneet viime vuosina, rikotaan työelämän oikeuksia edelleen paljon. Esimerkiksi työntekijöiden järjestäytymisvapaus ja elämiseen riittävä palkkataso eivät käytännössä toteudu. Kiina on sitoutunut vain osaan Kansainvälisen työjärjestö ILO:n perussopimuksista, ja jättänyt ratifioimatta esimerkiksi pakkotyötä koskevat sopimukset.
Finnwatch selvitti vuonna 2014 yhdentoista suomalaisen kustantamon alihankintaketjun vastuullisuutta. Positiivisesti erottuivat Bonnierin omistamat WSOY ja Tammi, jotka antoivat kyselytutkimuksessa eniten tietoa alihankintaketjuistaan. Aktiivista vastuullisuusvalvontaa tuotantomaissa tekivät Finnwatchin mukaan vain Egmont Kustannus ja Bonnier Kirjat Suomi.
Tuontikirjoista suurin osa on yhteiskustanteita, joista suomalainen kustantaja tuottaa oman kieliversion yhteistyössä ulkomaisten kustantamoiden kanssa. Yhteiskustanteiden tuotanto-oloihin pienellä suomalaiskustantajalla ei välttämättä ole suurtakaan sanavaltaa, eikä pahimmillaan edes tietoa tehtaan tarkasta sijainnista. Egmont Kustannus ja Sanoma Media Finland asettivat ainoina vastaajina vastuullisuusvaatimuksia yhteiskustanteisille kirjoille.
Kyselyyn vastanneista Otava, Gummerus, Kustannus Mäkelä ja Kustannusosakeyhtiö Nemo ilmoittivat, että niillä ei ole juuri lainkaan vastuullisuuslinjauksia. CIL Suomen ja Kariston linjaukset taas paljastuivat niin viitteellisiksi, ettei niitä käytännössä voida pitää yritysvastuun kantamisena. Monien suomalaiskustantamojen nettisivuille ei myöskään myöhemmin ole ilmestynyt mainintaa vastuullisuuslinjauksista.
Suomen ulkopuolella painettujen kirjojen määrä on toistaiseksi pieni, mutta sen voi odottaa tulevaisuudessa edelleen kasvavan, sillä Kiinan tavoitteena on nousta maailman johtavaksi painoteollisuusmaaksi vuoteen 2020 mennessä. Jo vuonna 2013 Suomen suurimman mediayhtiön Sanoma Media Finlandin liikevaihdosta jo viidesosa tuli kiinalaisista painotuotteista.
Jatkossa ei siis riitä, että kustantamot toimivat ”vastuullisesti käytettävissä olevien tietojen mukaan”, kuten Karisto Finnwatchin kyselyssä ilmoitti. Sen sijaan tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä, kuten auditointijärjestelmien parantamista ja yhteistyötä pienten kustantamojen välillä.
Lähde:
Finnwatchin selvitys Suomessa toimivien kustantamoiden vastuullisuudesta, joulukuu 2014
kimppu.com 