Teksti ja kuvat: Kirsikka Manninen
”Arvoisa presidentti Obama,
Vaadin teitä lunastamaan antamanne lupauksen Guantánamon pidätyskeskuksen sulkemisesta.”
Surffailen ihmisoikeusjärjestö Amnestyn nettisivuilla. Naputan sähköiseen vetoomuslomakkeeseen nimeni ja sähköpostiosoitteeni. Klikkaan ”allekirjoita vetoomus” -painiketta. Yhdysvaltojen presidentin muistuttamiseen pahamaineisen vankileirin sulkemisesta kuluu aikaa alle puoli minuuttia.
Amnestyn kaltaisille ihmisoikeusjärjestöille sosiaalisen median sovellusten nopea kehitys on tarkoittanut monien uusien palvelujen syntymistä sekä keskitetympää varainhankintaa. Facebook, YouTube -videot, Twitter ja Instagram tarjoavat tiedostavalle kuluttajalle pikavilkaisun järjestöjen toiminnasta, meneillään olevista tapauksista ja onnistumisista. Ihmisiä tavoitetaan kerralla lukemattomat määrät.
Sosiaalinen media on myös tehokas väylä tiedottaa ihmisoikeusjärjestöjen tapahtumista ja koota ihmisiä yhteen mielenosoituksiin ja tiedotustilaisuuksiin. Verkko- ja mobiiliteknologian sulautuminen toisiinsa on vahvistanut kansalaisaktivismia. Yhteiskunnallisista ongelmista saadaan julkistettua tekstejä, kuvia ja videoita reaaliajassa. Syyrian vuosia kestänyttä sisällissotaa on ollut mahdollista seurata lähes suorana opposition, valtaapitävien tai siviilien näkökulmista.
Sosiaalisessa mediassa boikotointi on äänekästä ja näkyvää
Verkkoaktivismin voimalla on saatu lukuisten epäeettisten yritysten toimintaa inhimillisemmäksi. Esimerkiksi monia Bangladeshista vaatteita tilaavia yrityksiä on painostettu allekirjoittamaan Accord -sopimus paikallisen tehdasturvallisuuden parantamiseksi. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva yritysboikotti on äänekästä ja näkyvää.
Sosiaalinen media tarjoaa järjestöjen, aktivistien, yritysten ja kuluttajien välille nopeat väylät tiedonkulkuun ja toimimiseen. Suuria mielenosoituksia on mahdollista järjestää varsin pienelläkin aikavälillä, kuten huhtikuussa Reykjavikissa pääministerin eroa vaatinut kansalaisten massiivinen kokoontuminen osoitti.
Verkkoaktivismin haasteet
Verkkoaktivismissa piilee kuitenkin paradoksi, digitaaliset uhat. Niitä on aiempaa enemmän. Helmikuussa järjestetyn kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiö KIOS:n seminaariraportin julkistamistilaisuudessa nostettiin esille huoli verkossa vellovan vihapuheen sekä vääristellyn tiedon lisääntymisestä. Useat järjestöt joutuvat käyttämään entistä enemmän voimavaroja oman toiminnan puolustamiseen sekä internetin uhilta suojautumiseen.
Samaisessa tilaisuudessa puhuttiin, että monien maiden hallinnot ovat kehittyneen viestintäteknologian edessä yhä enemmän varpaillaan. Joissakin maissa tämä on johtanut siihen, että jopa pieneltä vaikuttavasta valtionjohdon kritisoinnista on saanut rangaistuksen. Esimerkiksi egyptiläinen Amr Nohan, 22, pidätettiin hänen julkaistuaan Facebookissa kuvan, jossa maan presidentille, Abdel Fattah-al-Sisille, oli muokattu Mikki Hiiren korvat.
Valtion kehittyneen verkkovakoilun ansaan on jäänyt monia ihmisoikeuksien puolesta taistelevia. Eräs ikävän kuuluisa esimerkki löytyy Saudi-Arabiasta, jossa kirjailija-aktivisti Raif Badawi pidätettiin ja tuomittiin tuhanteen raipaniskuun sekä kymmenen vuoden vankeuteen, koska hän oli perustanut Free Saudi Liberals -nimisen internetsivuston. Miestä syytettiin islamin loukkaamisesta elektronisten kanavien välityksellä.
Badawin tapaus nostatti kansainvälisen protestiliikkeen, ja sosiaalisen median eri kanavissa tietoa Badawin kohtalosta on jaettu hashtagilla #Freeraif tuhansia kertoja.
Suljen Amnestyn välilehden ja eksyn parille sivustolle, joissa esitellään tuoreimpia eläinvideoita, raskaustestimainoksia ja valtamedian uutisia Pikkuleijonien MM -kullasta. Verkossa vellovan tiedon määrä on niin valtava, että Raif Badawin tapaus unohtuu nopeasti. Valtamedian huomion kiinnittyminen ihmisoikeuksista poispäin onkin yksi seikka, joka on kansalaisyhteiskunnan toteutumisen esteenä.
kimppu.com 