Teksti ja kuvat: Jenni Tuominen
Saimme toimiston naisten kanssa viime viikolla kutsun seuraamaan demonstraatiota perinteisestä Chinamwali-seremoniasta. Chinamwali järjestetään murrosikään tulleille tytöille ja sen tarkoituksena on tutustuttaa tyttö naiseuden maailmaan, antaa vinkkejä tulevaa avioliittoa varten ja kertoa naisen asemasta yhteisössä.
Chinamwalissa opettajina toimivat vanhemmat naiset. Koko Chinamwali voi kestää muutamista viikoista jopa kahteen kuukauteen ja sen aikana tytöt ovat eristettyinä eivätkä asu perheidensä luona. Chinamwali kuitenkin huipentuu seremoniaan, johon yhteisön jäsenetkin voivat osallistua, mutta vain jo oman Chinamwalinsa suorittaneet naiset.
Chinamwali on kiinteä osa sambialaista kulttuuria ja sitä harjoitetaan laajalti ainakin täällä Sambian itäisessä provinssissa. On hienoa, miten paljon perinteisiä tapoja ja seremonioita Sambiassa vielä tänäkin päivänä vietetään, mutta Chinamwaliin liittyy valitettavasti myös epätoivottavia ja jopa haitallisia piirteitä.
Ensinnäkin jopa niinkin nuoret kuin 10-vuotiaat tytöt eristetään perheistään ja koulunkäynnistä useiksi viikoiksi. Lisäksi tytöille opetetaan, miten käyttäytyä tulevan aviomiehen ja ylipäätään miesten kanssa mm. alistumaan heidän tahtoonsa. Seremonian aikana tytöille opetetaan myös, miten miellyttää tulevaa aviomiestä makuuhuoneessa. Tämän kaltaisen opetusten on katsottu omalta osaltaan kannustavan aikaisiin avioliittoihin ja johtavan teiniraskauksiin.
EPWDAn kanta Chinamwali-seremoniaan, ja yleisesti ottaen kulttuuriperinteisiin on, että niitä tulee vaalia eikä niitä haluta hävittää, mutta ne eivät missään nimessä saisi loukata kenenkään ihmisoikeuksia tai olla millään tavalla haitallisia niihin osallistuville. Chinamwalin tapauksessa tyttöjen pitäisi voida vapaasti valita haluavatko he osallistua seremoniaan ja myös jättäytyä pois niistä seremonian osista, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä. Myös vanhempien ja seremonioiden järjestäjien tulisi tunnistaa vastuunsa siitä, että he osaavat erottaa traditioiden positiiviset ja negatiiviset vaikutukset, ja muuttaa niitä siten, että jälkimmäisistä päästäisiin eroon.
Chinamwalin seuraaminen oli samalla kertaa jännittävä, viihdyttävä, vihastuttava ja hieman häkellyttävä kokemus. Chinamwali jätti myös aika ristiriitaisen tunteen siitä, mitä kaikkea kulttuurin ja perinteiden nimissä voidaan hyväksyä. Esimerkiksi seuraamassamme seremoniassa tanssahteli yksi jos toinenkin hyvin nuorena (voisi sanoa, että aivan liian nuorena) avioitunut ja äidiksi tullut tyttö opettamassa hyvin nuorille tytöille, miten miellyttää aviomiestä. Jokin siinä kuviossa ei tunnu oikealta, vaikka kyse olisikin arvokkaasta kulttuuriperinteestä. Toisaalta opetukset ovat myös hyödyllisiä ja valistavia ja luovat sekä vahvistavat naisten välistä yhteenkuuluvuttaa. Seremonian tarkemman sisällön tulisi pysyä salaisuutena, joten jutussa mukana vain muutamia kuvia siitä, mistä koko hommassa oli kyse.
Jenni kirjoittaa Kimppuun blogia Sambiasta, missä hän tekee vapaaehtoistyötä HYYn tukeman hankkeen parissa.
kimppu.com 