Globaalikasvatuksesta on tullut yksi ihmisoikeus-, kehitysyhteistyö- ja ympäristöjärjestöjen tärkeimmistä toimintamuodoista. Sen tarkoituksena on herättää kiinnostusta kansainvälisyyteen ja kannustaa maailmankansalaisuuteen. Mikään solidaarisuuden ihmelääke se ei kuitenkaan ole, vaan alkusysäys tiedostavampaan ajatteluun, joka saattaa ajan kuluessa kypsyä myös teoiksi.
Teksti: Melisa Yasav
Kuvat: Taksvärkki Ry
Reaktiot viimeisen vuoden aikana saapuneisiin pakolaisiin kertovat kahta eri tarinaa suomalaisten solidaarisuudesta: toisaalta se näkyy vahvasti sekä pieninä että suurina tekoina pakolaisten olojen helpottamiseksi, toisaalta on nähtävissä vastarintaa, turtumista konflikti-ja pakolaisuutisointiin ja jopa vihamielisyyttä uusia asukkaita kohtaan.
Myötämielisyyden nähdään kuitenkin edistävän esimerkiksi pakolaisten integraatiota, ja lisäksi ihmisen kohtaaminen tekee solidaarisuuden eleestä merkityksellistä ja henkilökohtaista. Sitä vastoin toisella puolella maapalloa asuvan henkilön arjen haasteet saattavat tuntua hyvinkin vaikeasti samaistuttavilta ja kaukaisilta.
Kun lupauduin globaalikasvattajaksi lapsille ja nuorille, minua erityisesti mietitytti suomalaisten nuorten kiinnostus globaaleihin ilmiöihin ja ihmisten hyvinvointiin, kuten lasten ja nuorten oloihin Keniassa, joka oli Taksvärkin kautta tekemäni globaalikasvatuksen teema. Voisivatko he todella pitää jotakin niin kaukaiselta ja abstraktilta tuntuvaan asiaa tärkeänä ja mielenkiintoisena? Epävarmuuden lisäksi itse opettajan työ erityisesti alaikäisille on ajatuksena enimmäkseen hirvittänyt minua sen tuoman vastuun takia.
Opetustuokioiden kertyessä olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei tärkeää ole opettamani sisältö, vaan oivallukset, jotka lähtevät lapsesta tai nuoresta itsestään. Pienikin merkki siitä, että näyttämäni video katulasten kokemuksista Keniassa, ohjaamani leikki lasten oikeuksista tai mielikuvatehtävä maapallon toisella puolella asuvan lapsen arjesta herättää ajatuksia oppilaissa on antanut minulle onnistumisen tunteen.
Toivoa antaa myös se, että en itsekään ole ollut kiinnostusta tihkuva kuunteluoppilas, kun yläasteella kerrottiin Afrikan köyhistä. Tärkein edistyshän saattaa tapahtua myöhemmin, kun ulkoiset ärsykkeet ulkomaan uutisista naapuritalon pakolaistaustaiseen lapseen ajavat ”oppilaan” pohtimaan epätasa-arvoisuutta ja omaa rooliaan maapallon keskimääräisesti hyvinvoivalla puoliskolla.
Olen jopa pitänyt nuoren turhautumista hyvänä merkkinä vilinästä korvien välissä. Jotkut ovat turhautuneet aiheesta sen itsestäänselvyyden vuoksi – Afrikassa on kurjaa, oliko muuta – kun taas toiset turhautuvat, koska mitä me voidaan muka asialle tehdä. Näen tällaisia kysymyksiä pohdiskelevien henkilöiden olevan jo matkalla maailmankansalaisiksi.
Globaalikasvatuksen tarkoituksena ei ole nimenomaisesti tuoda ratkaisumalleja huono-osaisten ongelmiin kehitysmaissa, vaan nimenomaan herättää kiinnostusta nuorissa globaaleihin kysymyksiin ja ihmisiin totutun (läntisen) kulttuurin ulkopuolella.
Murrosikäisenä kokemani turhautuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ympäristödokumenttien katselemisen seurauksena on vaikuttanut aikuisiän päätöksiini niin äänestyskopissa kuin ruokakaupassakin. Lapsena ja nuorena kerätyt oivallukset voivat kehittyä suuremmiksi ajatuksiksi yhteisvastuullisuudesta ja kenties antaa tarvittavan sysäyksen maailmankansalaisen identiteetin syntymiseen – mikä onkin globaalikasvatuksen perimmäinen tarkoitus.
Joku voisi vitsikkäästi kutsua toimiamme solidaarisuuspropagandaksi. Minä kuitenkin näen globaalikasvatuksen tietynlaisien ajatusmallien edistämisenä johon kuuluvat esimerkiksi ihmisoikeuksien vaaliminen, ympäristön kunnioittaminen, erilaisuuden arvostaminen, mutta myös ihmisten samankaltaisuuden tunnustaminen kotimaasta ja kulttuurista riippumatta.
Globaalikasvatus, oli se sitten tiedostettua ja tarkoitusperäistä kouluissa järjestettävää koulutusta tai vain arkista keskustelua perheen ruokapöydässä maailman tapahtumista, on tärkeä ja toimiva keino kasvattaa lapsista ja nuorista tiedostavia ja solidaarisia aikuisia tulevaisuuden globaaleja haasteita varten.