”Köyhyys on kiusantekoa” – Machines-dokumentin arvostelu

Teksti: Vilja Myllyviita
Kuvat: Rahul Jain

Rahul Jainin dokumentti Machines (2016) on katsaus intialaiseen Gujaratin osavaltiossa sijaitsevaan tekstiilitehtaaseen. Dokumentin taitava taiteen ja yhteiskuntakritiikin yhdistelmä tuo esiin tekstiilitehtaan epäinhimillistävän todellisuuden ja luo kriittisen katseen globaaliin epätasa-arvoon.

Dokumentti ei ole tutkiva tai selittävä, vaan ennen kaikkea kuvaava. Se tuo katsojan eteen monotonisen ja harmonisen äänimaailman sokkelomaisessa ja pimeässä tehtaassa. Dokumentin vahva ja audiovisuaalisesti vaikuttava tyyli antaa paljon tilaa koneiden liikkeiden ja äänien kuvaukselle: kuluu melkein 15 minuuttia, ennen kuin ensimmäinen tehtaan nimettömäksi jäävistä työntekijöistä pääsee ääneen.

Tehtaan työehdot ja -olot saavat katsojan huomion. Läpi dokumentin kuvassa on väsymys: äänekkäiden koneiden äärellä nuokkuu lapsia ja miehiä. Nuokkuminen luo yhteyttä ja tuttuutta katsojille, sillä kukapa ei voisi samastua väsymyksen tunteeseen. Työntekijät kertovat, että tehtaassa on 12 tunnin työvuorot ja palkka riittää juuri ja juuri elämiseen. Muuta ei elämässä ole.

Työntekijöiden puheenvuoroissa esiin nousee riisto ja vaihtoehtojen vähyys, sekä tehtaan ongelmalliset toimintatavat. Työntekijät toteavat järjestäytymisen ja liittoutumisen olevan mahdottomuus: kun työntekijät liittoutuvat, heidän johtajansa usein tapetaan. Maan köyhyys ajaa tehtaaseen ihmisiä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta ansaita. Kun uusia työläisiä on aina saatavana, on tehtaan johdolla valta määritellä, miten ja millä palkalla työ tehdään. ”Köyhyys on kiusantekoa” toteaakin vanha mies olosuhteitaan kuvaillessaan.

Machines - Pallas Film

Monet tehtaan työntekijöistä ovat lapsia ja taloudellisiin ongelmiin päätyneitä maanviljelijöitä, joille tehdas on ainut mahdollinen tulonlähde. Yksi mies kertoo matkustaneensa kotoaan 36 tuntia junassa päästäkseen tehtaaseen töihin. Dokumentin vaikuttavin ja samalla synkän ironinen kohta on, kun nuori poika selittää tehtaan lapsityövoiman käyttöä ja omaa työntekoaan toiveikkaasti: ”Sen minkä lapsena opit, et voi aikuisena enää oppia. Kun teen tätä työtä nyt, voin myöhemmin tehdä mitä vain”.

‘Machines’ ei tarjoa valmiiksi pureskeltua sanomaa, vaan jättää paljon arvailun varaa. Esimerkiksi tehtaan laajempi konteksti jää katsojalta hämärän peittoon. Dokumentin tyylilliset valinnat tuovat eteen synkän epätasa-arvon kuvauksen, mutta ihmisten ääntä olisi toivonut enemmän. Koneet ottavat dokumentissa paljon tilaa, ja haastatellut työntekijät jäävät etäisiksi ja tuntemattomiksi hahmoiksi.

Dokumentin ohjaaja on leikattu kohtauksista ulos kokonaan. Tämä valinta kuitenkin toimii, koska näin dokumentti ei selitä ja suolla valmiita vastauksia. Dokumentin lopussa Jain kohtaa työntekijöiden epäluulon projektiaan kohtaan: ”Sinä vain tulet tänne, katselet ongelmiamme ja lähdet, mitä sinä aiot tehdä?”  Kysymykset jäävät ilman vastauksia.

 

Tuotantoyhtiöt: Pallas Film, Jann Pictures, IV Films
Ohjaaja-Käsikirjoittaja: Rahul Jain
Tuottajat: Thanassis Karathanos, Rahul Jain, Iikka Vehkalahti
Kuvaajat: Rodrigo Trejo Villanueva, Rahul Jain
Editoijat: Rahul Jain, Yael Bitton, Robert Fenz
Äänisuunnittelu: Susmit ’Bob’ Nath
Kesto: 71 minuuttia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s