Shamin uudelleen kirjoitettu tarina

Vuosi sitten kirjoitin Ilta-Sanomille reportaasin Shamista, 26-vuotiaasta syyrialaisnaisesta, joka pakeni viime hetkillä sodan rikkirepimästä Homsista veljensä ja vanhempiensa kanssa Libanonin Beirutiin. Siellä he saivat ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen kuulla, että ovat saaneet YK:n avustuksella myönteisen turvapaikkapäätöksen eräästä heille täysin vieraasta pohjoiseurooppalaisesta valtiosta, Suomesta. Ennen muuttolentoa turvapaikanhakijoille ennätettiin pitää beirutilaisen hotellin kongressitilassa yksi valmistava luento Suomesta ja maan pitkästä kaamosajasta. Näillä tiedoilla lähdettiin kohti uutta suuntaa elämässä.

Nyt Sham on asunut Helsingissä kaksi vuotta ja kertoo meille, miten hänen elämänsä on muuttunut tänä aikana, millaisia tulevaisuuden suunnitelmia hänellä on, ja miten hän näkee suomalaiset ihmiset.

Teksti: Kirsikka Manninen
Kuvat: Heidi Kouvo ja Shamin kotiarkistot

Laajasalolaisen vuokrakaksion olohuoneen sohva upottaa sisäänsä syyrialaisen popmusiikin soidessa taustalla. Keittiöstä leviää arabialaisen ruoan lempeän mausteinen tuoksu. Kuten joka päivä, myös tänään Sham on ahertanut keittiössä tehden ruokaa itselleen ja miehelleen Abu Mohammadille. Bulgurista, persiljasta ja sitruunamehusta on syntynyt herkullinen tabbouleh-salaatti. Sen viereen on ilmestynyt seesaminsiemenistä valmistettu tahinitahna.  

Lähi-idän ruokakulttuuri on yksi tärkeimmistä asioista, jotka Sham on ottanut mukaansa kotimaastaan Suomeen. Syyriassa on kunnia-asia, että nainen osaa laittaa kunnon ruokaa perheelleen ja kylään saapuville tutuille ja tuntemattomille. Syyrialainen vieraanvaraisuus houkuttaa upottautumaan syvemmälle sohvan uumeniin. Arabialaiset rytmit, ystävälliset hymyt ja ruoan tuoksu saavat hetkeksi unohtamaan täysin arjen raadollisuuden.

Laajasalon asunnossa syyrialaisessa elämänmenossa koitetaan pysyä kiinni niin paljon kuin mahdollista. Syyrialaiset tv-ohjelmat, musiikki, juhlat ja yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin ovat osa päivittäistä elämänrytmiä.  ”Facebookin välityksellä pidän yhteyttä ystäviini, joista lähes kukaan ei asu enää Syyriassa. He elävät nykyään Egyptissä, Libanonissa, Dubaissa, Euroopassa, oikeastaan ripoteltuna ympäri maapalloa”, Sham toteaa.

Uudelleen muovautuneet unelmat

Aluksi kerrotaan hyvät uutiset. Sham (joka muuten tarkoittaa pisamaa arabiaksi ja on arabiankielinen nimi Syyrian pääkaupungille, Damaskokselle) on läpäissyt suomen kielitestin, joka on erittäin tärkeä virstanpylväs Suomen kansalaisuuden saavuttamisessa. Hän on myös läpäissyt hyvin arvosanoin ammatilliseen peruskoulutukseen valmistavan opetuksen kokonaisuuden, VALMA:n, ja on aloittanut maahanmuuttajille osoitetut, täysipäiväiset suomenkieliset merkonomiopinnot Suomen liikemiesten kauppaopistossa. Opinnot kestävät puolitoista vuotta, joiden jälkeen Sham aikoo jatkaa joko ammattikorkeakouluun tai mennä työelämään, mieluiten pankki- ja rahoitusalalle.

Elokuun alussa Sham meni naimisiin Abu Mohammadin kanssa, johon hän tutustui jo asuessaan Libanonissa. Abu Mohammad on niin ikään syyrialainen, ja hän tuli turvapaikanhakijana Suomeen hieman Shamin jälkeen.

Ennen sotaa Sham opiskeli kahta eri tutkintoa ja vietti vapaa-aikaansa mieluiten Homsin ravintoloissa ja kahviloissa. Ystäviensä kanssa seurusteltiin ja poltettiin vesipiippua. Lämpimän sään takia ihmiset viettivät suurimman osan vapaa-ajastaan ulkosalla. Vaikka kahviloissa istuttiin yön pikkutunneille saakka, islamilaisen kulttuurin mukaisesti alkoholia ei katukuvassa näkynyt. Taksilla ajaminen oli Syyriassa edullista, ja Sham käyttikin taksia lähes päivittäin jopa pikkumatkoihin. Vuorokausirytmi oli erilainen akateemisen vapauden salliessa kouluun menon vasta puolilta päivin.

Nykyään Sham herää arkisin kukonlaulun aikaan ehtiäkseen matkustaa kahdella bussilla ja metrolla kouluun. Kylmä sää pakottaa olemaan enemmän sisällä, ja ystävien määrän radikaali vähentyminen on johtanut siihen, että aikaa tulee vietettyä enemmän Itä-Helsingissä asuvien vanhempien luona.

”On mielenkiintoista huomata, miten tosipaikan tullen ihmisen tavoitteet ja jopa unelmat ohjautuvat uudelleen. Ennen kuvittelin, että unelma-alani olisi elintarviketeollisuuden parissa. Nyt opiskellessani uutta alaa, huomaankin pitäväni liiketaloudesta”, Sham sanoo. Sham kokee, että tällä hetkellä hänellä on asiat hyvin, onhan hänellä opiskelupaikka, tavoitteita ja tulevaisuus vielä edessä. Suomalainen yhteiskunta ja ihmiset ovat ottaneet hänet ja Abu Mohammadin hyvin vastaan, mistä Sham on hyvin kiitollinen. ”Suomalaiset ovat todella kohteliaita, kovasti työtä tekeviä ihmisiä. Se on hyvä asia. Ainoa huono puoli on se, että suomalaiset eivät tule helposti juttelemaan ja vaikuttavat usein kiireisiltä. Ulkomailta Suomeen muuttaneen ei ole kovin helppoa saada itselleen suomalaista ystävää.”

Vauvojen päiväunet pakkassäällä ja muita suomalaisia ihmeellisyyksiä

Vuorokausirytmin ohella Sham osaa nimetä muutamia muitakin suomalaisille tyypillisiä tapoja ja tottumuksia, jotka näyttäytyvät kummallisina uuden tulokkaan silmissä. Esimerkiksi suomalaisvanhempien tapa laittaa pienet vauvat pakkasella parvekkeelle nukkumaan päiväunia saa Shamin leuan loksahtamaan auki. Myös avantouinti, stadin slangi ja alastonuinti Yrjönkadun uimahallin naistenvuorolla saavat naisen hämmentyneeksi. Se, mikä on Shamista hienoa, on suomalaisten naisten tapa yhdistää työ- ja kotielämä. Toisaalta tämä on tuttua myös syyrialaisille naisille. ”Syyriassa on korkeasti koulutetut ihmiset. Siellä tehdään töitä ja opiskellaan oikeastaan siinä missä Suomessakin. ”  

Positiivisella tavalla Shamin yllätti Suomen luonto. ”Suomalainen luonto on uskomattoman kaunis. Pidän siitä, että näen vuoden kiertokulun vuodenajoissa”, Sham sanoo ja hymyilee. ”Pidän myös jäästä ja luistelemisesta!”

Miten puhua sodasta?

Shamilta kysytään toisinaan Syyrian sodasta. Nainen tunnustaa, ettei mielellään puhuisi aiheesta. ”En haluaisi ajatella sotaa, sillä se saa minut surulliseksi. Toisaalta, minulle on ok, että ihmiset kysyvät minulta siitä, sillä kaikkien on tiedettävä mitä Syyriassa tapahtuu tällä hetkellä.” Erityisesti silloin on hedelmällistä puhua Syyrian tilanteesta, jos puhe johtaa konkreettiseen toimintaan turvapaikanhakijoiden hyväksi.  Esimerkiksi ihmiset voisivat ottaa yhteyttä vastaanottokeskuksiin, jossa kaivataan monenlaista apua vaatelahjoituksista suomen kielen opettamiseen ja ohjelman järjestämiseen.  Apu on tärkeää, vaikka se tuntuisikin auttajasta itseltään pieneltä.

Tässä vaiheessa Abu Mohammad liittyy mukaan keskusteluun. Hän toivoisi elinkeinoelämältä joustavampia harjoittelu- ja työmahdollisuuksia turvapaikanhakijoille. Olisi kannattavaa, että suomen kielen taitoa ei painotettaisi niin paljon maahanmuuttajien työpaikkojen saannissa. Tärkeämpää on ihmisen alalta keräämä työkokemus ja ammattitaito. ”Esimerkiksi Syyriasta on tullut paljon korkeasti koulutettua väkeä, joiden osaaminen on ihan yhtä hyvää suomalaisen osaamisen kanssa, mutta kielitaitoa vaan ei luonnollisestikaan ole. Työpaikoilla pitäisi olla enemmän joustavuutta ja yhteistyötä, jotta kielitaidosta ei tulisi se suurin ongelma”, hän toteaa.

Perheenyhdistämiskysymykset mietityttävät Shamia. Suomen hallitus tuntuu tekevän kaikkensa, jotta turvapaikanhakijat ja myönteisen päätöksen saaneet pakolaiset eivät saa aviopuolisoitaan, saati lapsiaan mukaansa Suomeen. Erityisen epäreilun tilanteesta tekee se, että Suomessa asuvien syyrialaisten pakolaisten pitää hakea perheenyhdistämistä Turkin Ankarassa sijaitsevasta Suomen suurlähetystöstä. Syyrialaisille ei kuitenkaan ole viime aikoina myönnetty viisumeja Turkkiin. Hakemusta ei voi tehdä Suomesta käsin, joten tilanne on täysin byrokraattinen umpikuja. ”Eikö hakemusta todellakaan voisi tehdä missään muualla?”, Sham ja Abu Mohammad kysyvät.  He muistuttavat, että on julmaa ja vaarallista pitää perheenjäseniä erossa toisistaan. ”Kun tulimme Suomeen, aloitimme kaiken, koko elämän, käytännössä nollasta”, Abu Mohammad sanoo ja jatkaa: ”Onneksi meillä on kuitenkin toisemme saman katon alla. Siitä saa voimaa ja luottamusta tulevaisuuteen.”

Yhdessä pariskunta pystyy paremmin antamaan oman työpanoksensa ja osaamisensa suomalaisen yhteiskunnan hyväksi kuin jos energiaa kuluisi ylimääräiseen huolehtimiseen toisen pärjäämisestä muualla. Perheenyhdistämisen kanssa kamppailevat ihmiset saavat parilta kaiken henkisen tuen ja ymmärryksen. ”Tällaista ymmärrystä ja sen mukaista toimintaa toivomme myös Suomen hallitukselta. Älkää jättäkö kansaamme yksin Syyrian hädän ja sodan keskelle. Auttakaa meitä myös siinä, että perheemme saavat olla yhdessä.”