Vietin kolme kuukautta Argentiinassa työharjoittelun parissa paikallisessa ympäristöjärjestössä nimeltään ACUDE. Sen tavoitteena ja intohimona on kasvattaa lapsista ympäristötietoisia, välittäviä aikuisia. Argentiinan kokemus opetti minulle, että maailmassa on paikkoja, joissa ympäristöstä ei piitata pätkääkään. Sain myös muistutuksen siitä, että me suomalaiset voisimme osoittaa enemmän välittämistämme toinen toisillemme.
Teksti ja kuvat: Sini-Emilia Asikainen
Argentiinan matkani ollessa lopuillaan puhelias taksikuski kysyi minulta, mitä veisin Argentiinasta Suomeen, ja päinvastoin. Mieleeni tuli kyllä heti montakin asiaa, joita toisin Suomesta Argentiinaan, kuten turvallisuus, parempi tasa-arvo ja puhtaus. Mutta mitä veisin Argentiinasta Suomeen? Hetken mietittyäni keksin. Kerroin taksikuskille, että soisin suomalaisten omaksuvan argentiinalaisten lämpimän kanssakäymisen kulttuurin.
Ihmisten välinen kanssakäyminen tuntuu olevan Argentiinassa lämpimämpää ja helpompaa. Pienet asiat, kuten argentiinalainen tapa tervehtiä poskisuudelmalla, tai kysyä Todo bien? (Kaikki hyvin?), osoittavat lämmintä lähimmäisenrakkautta, vaikka ne saattavat jurona päivänä suomalaista ärsyttääkin. Eräänä iltana näin ravintolassa, kuinka vastapäisen pöydän perheillallisella teinitytär piti hellästi isäänsä kainalossaan. Paluulennolla Tulimaan viikonloppureissultani koneen laskeuduttua kolmivuotias poika itki. Vieressäni istunut, kenties puolitoistavuotiaan tytön äiti sanoi lapselleen, että katso, nene itkee, anna hänelle pusu! Ja tyttö antoi. Eikä poika enää itkenyt. Lähimmäisenrakkaus yltää myös lajirajojen yli. Ei ollut yksi eikä toinen kerta, kun kadulla näki kulkukoiran, jonka koditon oli peitellyt omaan peittoonsa.
Viimeisellä viikollani Argentiinassa pääsin vierailemaan harjoittelupaikkani ACUDEn ympäristökoulutusohjelmassa mukana olevalla koululla. Järjestön perustaja, esimieheni Rafael Kopta, piti lapsille pienen luennon. Oli ilahduttavaa nähdä, miten innoissaan lapset olivat! Kaikki osallistuivat ja halusivat vastata kysymyksiin parhaansa mukaan. Jotakin tästä interaktiivisuudesta ja ihmisten välisestä kanssakäymisestä haluaisin tuoda Suomeen.
Jatkoimme keskustelua taksikuskin kanssa. Kerroin hänelle, että Suomesta Argentiinaan toisin ennen kaikkea kunnioituksen luontoa kohtaan. Suomessa se on aivan eri tasolla. On suorastaan uskomatonta, miten välinpitämättömästi argentiinalaiset roskaavat ja viis veisaavat ympäristöstä. Oleskelukaupunkini Córdoban kadut ja puistot ovat tästä mallikelpoinen esimerkki. Jo ensimmäisellä viikolla todistin, kuinka eräs nainen heitti roskan kädestään kadulle vieressä olleen roskiksen sijaan. Ei siis ihme, että kadut ja puistot täyttyvät roskista. Taksikuski oli samaa mieltä. Hänen mielestään ongelma on koulutuksessa, siinä miten kouluissa ei opeteta ympäristöstä huolehtimista. Juuri tähän ACUDE haluaa puuttua. On ilahduttavaa, että sain edes hetken olla auttamassa järjestöä, joka haluaa kasvattaa ympäristöstä välittäviä ja sen merkityksen ymmärtäviä ihmisiä.
Ympäristöjärjestö Fundación ACUDEn (Ambiente, Cultura y Desarrollo) eli ympäristö-, kulttuuri- ja kehityssäätiön historia alkaa vuodesta 1986, jolloin joukko vapaaehtoisia istutti 800 puuta yhden yön aikana paikkaan, jossa ei ollut kasvustoa suojaamassa maata eroosiolta. Vuoden päästä yhtään puuta ei kuitenkaan ollut jäljellä, sillä kukaan ei ollut pitämässä niistä huolta. Alueen ihmiset elivät entiseen tapaansa, ja lampaat ja vuohet jatkoivat kulkuaan. Yksi näistä vapaaehtoisista oli biologianopiskelija Rafael Kopta. Hän ymmärsi, että saadakseen aikaan muutosta, täytyy lisätä ihmisten tietoisuutta. Rafael perusti ACUDEn, ja sen kohderyhmäksi tulivat lapset.
Ensimmäisenä työharjoittelupäivänäni Rafael kertoi minulle tarinan yli 20 vuoden takaa. Hän oli ollut kertomassa lapsille ympäristöstä ja puiden tärkeydestä, ja kun lapset pääsivät välitunnille, yksi heistä meni ja katkaisi koulun pihalla olevasta puusta oksan. Mitä ihmettä – juurihan heille kerrottiin, kuinka tärkeitä puut ovat? Tästä viisastuneena Rafael oivalsi, että tiedon levittäminen ei riitä, vaan lasten täytyy oikeasti sisäistää sydämessään, ei vain päässään, ympäristön tärkeys. Hän sai idean: mitä jos lapset oppisivat pitämään huolta ympäristöstä pitämällä itse huolta puista?
Ohjelma nimeltään Educar Forestando sai alkunsa 1990. Lasten sijasta koulutus kohdistuu pääasiassa heidän opettajiinsa. Opettajat käyvät vuoden mittaisen, kattavan koulutuksen. Näiden opettajien kanssa lapset sitten istuttavat puunsiemeniä ja pitävät puuntaimista huolta. Myöhemmin puuntaimet istutetaan lähistölle, usein yhdessä lasten vanhempien ja naapurien kanssa. Täten vaikutus leviää laajemmalle yhteisöön.
27 vuoden aikana Educar Forestando -ohjelmaan on osallistunut yli 4400 opettajaa ja yli 220 000 lasta. He ovat istuttaneet yli 500 000 puunsiementä. Ohjelma on laajentunut kotiprovinssistaan Córdobasta neljään muuhun argentiinalaiseen provinssiin, ja Rafael haluaa viedä sitä yhä uusiin kouluihin niin Argentiinaan kuin ulkomaillekin.
Maailma kärsii välittämisen puutteesta, oli kärsijänä sitten Argentiinan ympäristö tai Suomen ihmiset. Toivon, että jokainen saa tästä pienen inspiraation osoittaa välittämistään enemmän. Onneksi on myös ACUDEn kaltaisia hyväntekijöitä.
Lisää tietoa Educar Forestando -ohjelmasta löydät tämän linkin takaa. Halutessasi voit lahjoittaa kertalahjoituksen ohjelman hyväksi, tai ryhtyä vaikkapa kuukausilahjoittajaksi (minimisumma 10 USD = n. 8,50€). Yhdelläkin kertalahjoituksella on suuri merkitys argentiinalaiselle voittoa tavoittelemattomalle kansalaisjärjestölle. ID-kohtaan voit laittaa vaikka puhelinnumerosi, jos et halua laittaa henkilötunnustasi.
kimppu.com 