Suomen peruskouluissa on tällä hetkellä vajaa kaksikymmentä pätevää islamin aineenopettajaa. Samaan aikaan peruskouluissamme opiskelee Opetushallituksen mukaan 7 000–8 000 muslimia. Toisin sanoen muodollisesti ja pedagogisesti pätevä islamin aineenopettaja on toistaiseksi harvinaisuus Suomessa.
Teksti: Kirsikka Manninen
Kuvat: Kirsikka Manninen ja Laura Railamaa
Islamin aineenopettaja Hanna Hallikas, 27, on yksi heistä. Hän valmistui maisteriksi tämän vuoden huhtikuussa Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta ja toimii toista vuotta päätoimisena islamin aineenopettajana Pitäjänmäessä sekä lisäksi muutamassa muussa koulussa Helsingissä. Hänen tunneillaan käy viikoittain noin 200 oppilasta peruskoulun ykkösistä lukiolaisiin.
Nuoren opettajan työpäivistä eivät haasteet kerralla lopu. Joidenkin oppilaiden vanhemmat kokevat, ettei Hanna opeta oikeaa islamia. Toisille ongelma on se, että Hanna ei itse ole muslimi, joillekin puolestaan se, että hän on nainen. Joidenkin vanhempien kotimaassa on totuttu siihen, että uskonnon opetuksesta vastaa usein esimerkiksi imaami, jolloin ei-muslimi islamin aineenopettaja voi olla kummastuksen aihe.
Pienelle osalle oppilaista ja kodeista Hanna on joutunut puolustamaan pätevyyttään islamin aineenopettajana. Hän on esimerkiksi joutunut alleviivaamaan sitä, että hänen missionaan ei ole tehdä oppilaista ateisteja, vaikka hän opettaakin islamia ei-muslimina. Hanna opettaa opetussuunnitelman perusteissa määriteltyä tunnustuksetonta, akateemiseen tietoon pohjautuvaa islamia. Islamin opetussuunnitelmaa ja sen perusteita on pitänyt selittää huoltajille ja jopa joillekin ei-päteville kollegoille.
Hanna joutuu toisinaan tilanteisiin, joissa hänen pitää määritellä omaa katsomustaan. Joskus häneltä kysellään todella henkilökohtaisia asioita. Erityisesti uusien opetusryhmien alkaessa häneltä kysytään, onko hän muslimi tai kristitty. Kun Hanna vastaa, ettei ole kumpikaan, on tullut kommentteja ja oletuksia, että hän olisi juutalainen tai ateisti.
Hanna on kuitenkin tottunut kysymyksiin ja kokee, että niistä on tullut osa arkea. Kysymyksetkin jäävät nopeasti taakse, kun luottamus oppilaiden ja opettajan välillä kasvaa.
–Luottamus muodostuu päivä päivältä nopeammin niin oppilaisiin kuin heidän vanhempiinsakin. Luottamuksen muodostumista auttaa se, kun he ymmärtävät, että todella osaan islamia ja olen pätevä opettamaan sitä.
Toisenlaisia haasteita työhön tuo se, että Hannan on jatkuvasti kehitettävä aineen osaamistaan, jotta hän saa kerättyä ja muokattua ajankohtaista materiaalia kullekin luokkatasolle soveltuvaan opetukseen.
-Teen paljon töitä yksin sekä myös kahden kollegan kanssa. Lisäksi saan tarvittaessa kysymällä apua muslimeilta tai ei-muslimeilta, Hanna sanoo.
Omatoimisen tiedonkeruun ja materiaalien luomisen lisäksi Hanna on joutunut käymään pohdintoja itsensä kanssa siitä, mihin hänen aikansa riittää. Päteville islamin aineenopettajille riittää paljon viikkotyötunteja ja siihen päälle vielä runsaasti erilaisia kehittämishankkeita. Kalenteri uhkaa täyttyä liiankin tiukaksi, jos ei opettele sanomaan toisinaan myös ei.
Toisaalta työpäiviin mahtuu paljon rikkaita keskusteluja, ennakkoluulojen rikkomista puolin ja toisin sekä islamin opetuksen kehittämistä tälle vuosituhannelle. On muutamia oppilaita, joiden vanhemmat ovat alkuun anoneet näille vapautusta Hannan oppitunneilta, mutta jotka ovat tulleet seuraavana lukuvuonna takaisin, kun sana laadukkaasta islamin opetuksesta on kiirinyt. Ne hetket Hanna mainitsee kullanarvoisiksi ja palkitseviksi.
Tarve pedagogisesti pätevään islamin opetukseen näkyy koulumaailmassa
Moni on kysynyt Hannalta Hallikkaalta, mistä hänelle syntyi idea alkaa juuri islamin aineenopettajaksi. Ajatus syntyi arkielämästä.
–Fuksivuotena alkoi tuntua, etteivät teologian perusopinnot kauheasti natsanneet, joten päätin pitää välivuoden ja aloitin opiskelut koulunkäynninohjaajaksi. Näiden töiden kautta havaitsin, että esimerkiksi Itä-Helsingissä oli epäpäteviä islamin opettajia. Islamin opettajilla ei ollut pedagogista osaamista, koska heillä ei ollut opettajan työhön vaadittavaa koulutusta, Hanna sanoo ja jatkaa:
–Kysyin muslimituttaviltani, millaista islamin opetus oli heidän koulussaan ollut ja sain vastauksen, että se oli kuin sirkusta. Joidenkin oppilaiden kohdalla on ollut niin, että sanomalla tai kirjoittamalla kokeeseen rakastavansa Allahia on saanut kiitettävän todistukseen, vaikka oikeasti oppilaan islamin osaamisen taso ei olisi täyttänyt kiitettävän kriteerejä. Tajusin, että tämä ei voi jatkua näin. Islam on akateeminen, tunnustukseton oppiaine siinä missä muutkin uskonnot.
Hanna pääsi harjoitteluun erääseen itähelsinkiläiseen kouluun.
–Tajusin silloin, että minä voin kehittää islamin opetusta paremmaksi kouluissa ja työllistyä tällä oppiaineella. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että olisin jäänyt pelkästään evankelisluterilaisen uskonnon opettajaksi.
Siihen Hanna ei tyytynyt. Välivuoden jälkeen Hanna palasi motivoituneena takaisin yliopistolle opiskelemaan pedagogiikkaa ja islamia.
Islamin opetuksen ja katsomusdialogin tarve kasvaa tulevaisuudessa
Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan uskonnon opetuksen tulee aina olla tunnustuksetonta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että minkään uskonnon tunnilla ei harjoiteta uskontoa, vaan opiskellaan uskonnon sisältöjä opetussuunnitelmaan kullekin vuosiluokalle kirjattujen sisältöjen ja tavoitteiden mukaisesti. Tunnustuksettoman uskonnon opetuksen toteutumista on ollut vaikeaa, ellei lähes mahdotonta seurata monissa kouluissa. Käytänteet ja esimiestyö vaihtelevat hyvin paljon riippuen koulusta, jossa työskennellään.
–Kollegoilta saan hyvin tukea, mutta haluaisin, että esimiestasolla asti hyväksyttäisiin, että islam on yhtä tärkeä oppiaine kuin muutkin uskonnot, Hanna sanoo.
–Jotkut koulut hyväksyvät sen, että vanhemmat kirjoittavat lapun, jossa ilmoittavat hoitavansa lapsen islamin opetuksen kotona. Tästä olen täysin eri mieltä. Hyvä esimies, joka auttaa kohtaamaan haasteet yhdessä, on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Esimerkiksi Pitäjänmäen koulun rehtori saa Hannalta paljon kehuja osakseen.
Islamin tunneilla on usein eri suuntauksia ja koulukuntia edustettuina, jolloin oppilaita on esimerkiksi sunneista shiioihin. Toisin kuin kristinuskossa, jonka eri suuntaukset pystytään huomioimaan opetuksen toteuttamisessa, islamissa eri suuntaukset sekoittuvat ikään kuin yhdeksi klöntiksi.
Siksi Hanna painottaakin, että luottamuksellisen dialogin synnyttäminen tunneille on äärimmäisen tärkeää. Islamin opettajan ei kuulu arvottaa, ketkä oppilaista ovat sunneja tai shiioja. Islamin opetuksen haaste piilee juuri siinä, että opettaja ottaa uskonnon moninaisuuden kaikessa opetuksessaan huomioon.
–Sen lisäksi, että puhun islamista tieteen ja historian kautta, kannustan oppilaita tuomaan omaa ääntään tunneille. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että oppilaita pakotettaisiin nostamaan omat spesifit lakikoulukuntansa esille, vaan sitä, että islamin sisäisten suuntausten monimuotoisuus saataisiin näkyväksi, Hanna sanoo ja jatkaa:
–Se, miksi uskontojen välillä ja sisällä on ollut kinaa historiassa kuin yhä edelleenkin, liittyy monesti valtaan. Nämä asiat heijastuvat ihmiseen ja luovat välillä ennakkoluuloja ryhmien ja yksilöidenkin välille. Yhdistäviä tekijöitä uskontojen välillä ja uskontojen sisällä on kuitenkin paljon, ja on tärkeää, että niitä tuodaan opetuksessa esiin.
Miltä islamin opetuksen tulevaisuus näyttää?
Islamin opetuksen nykytila on Hannan mukaan verrattavissa siihen tilanteeseen, joka evankelis-luterilaisessa opetuksessa oli noin 20–30 vuotta sitten Suomessa. Opettajien pedagogisen osaamisen lisääminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta islamin opetus kehittyy.
–Erilaisten oppilaiden huomioimisen kautta pystymme kehittämään myös oppiainetta paremmaksi, Hanna peräänkuuluttaa. Hän puhuu myös siitä, miten pikkuhiljaa on havahduttu islamin opetukseen myös lukiossa.
–On lukiolaisia, jotka eivät ole koskaan saaneet pedagogisesti pätevää tai edes opetussuunnitelmaa noudattavaa islamin opetusta. Joudumme lähtemään heidän kanssaan ihan perusasioista liikkeelle. Opiskelijoissa on kuitenkin nähtävissä paljon potentiaalia ja motivoituneisuutta, Hanna sanoo.
Lisätietoa:
- Suomessa muslimeja on arviolta yli 70 000.
- Maailmassa on arvioitu olevan noin 1,7 miljardia muslimia ja määrä kasvaa.
- Muslimit ovat nopeimmin kasvava uskonnollinen ryhmä.
- Karkeasti arvioituna sunnamuslimeita on noin 90 % maailman muslimiväestöstä ja shiioja noin 10 %.
kimppu.com 