Parempi kuplassa vai sen ulkopuolella?

Istuessani bussissa työpäivän jälkeen selailen tavalliseen tapaan erilaisia sosiaalisen median sovelluksia. Huomaan, että näytölleni lävähtää suuren kansainvälisen vaateyrityksen mainos. Argh. Päädyin edellisenä iltana selailemaan nettikauppoja pohtiessani, millaisen mekon hankin ystäväni tuleviin häihin ja nyt samat mekot kummittelevat somessa.

Teksti: Ella Lautaniemi
Kuva: Roosa Kontiokari

Onneksi selatessani uutisvirtaa eteenpäin vastaan tulee muutakin. Eräs kaverini on alkanut seuraamaan eettistä suomalaista designia myyvää nettikauppaa, ja toinen kaveri on jakanut vegaanisen reseptin. Esteettömälle kulttuuritilalle kerätään varoja joukkorahoituksella, blogipostaus kertoo Länsirannan ihmisoikeustilanteesta ja joku jakaa jutun turvapaikanhakijoiden jalkapallojoukkueesta. Tätä on minun sosiaalisen mediani sisältö: eettistä ja ekologista elämäntapaa, monikulttuurisuuden vaalimista, luontovalokuvia, terveysintoilua, asiallisia yhteiskunnallisia keskusteluja ja punavihreää politiikkaa.

Pitkälti sisältö on itseni valitsemaa, sillä olen tehnyt tietoisia päätöksiä valitessani, millaisia sivuja tai henkilöitä seuraan. Kaikki uutisvirtaani päätyvät asiat eivät kuitenkaan ole omien tietoisten valintojeni seurauksia, vaan ne on päätetty puolestani. Avatessani esimerkiksi Facebookin minulle valikoidaan osuvaa ja koukuttavaa sisältöä. Näiden sisältöjen valikoitumiseen vaikuttavat lukuisat asiat, kuten aiemmat tykkäilyt ja kommentoinnit, mutta myös esimerkiksi pelkkä aiempi pysähtyminen kyseisen henkilön julkaisujen kohdalla. Tämän lisäksi myös muiden ihmisten käyttäytymisellä on vaikutusta ja uutisvirtaan nouseekin todennäköisemmin julkaisu, josta on tykännyt monta ihmistä. Facebookin algoritmeista ja sen luomista kuplista on kirjoitettu muun muassa The Guardianissa.

Yksittäisen ihmisen näkökulmasta aihe on ristiriitainen. Se, että omia tekemisiä ”tarkkaillaan” tuntuu epämiellyttävältä, mutta toisaalta esimerkiksi kohdennettu mainonta ei vaikuta kovin vaaralliselta. Kun siirrytään kulutustuotteista ja yksittäisten ihmisten tasolta laajempaan mittakaavaan, oman sosiaalisen median sisältöjen valikoituminen voi alkaa tuntua jo hurjemmalta.

Sosiaalisessa mediassa seurataan esimerkiksi politiikkaa. Lapsuudesta muistan, että joku oli saattanut käydä vaalien aikaan sotkemassa ehdokkaiden kuvia lähiostarilla seisovista vaalijulisteista. Kaikki puolueet olivat kuitenkin edustettuina näissä julisteissa. Nyt katseeni on turhan usein kiinnitettynä älypuhelimen ruutuun ja siellä olevaan sisältöön. Voiko sosiaalisen median yksipuolisen sisällön ajatella jopa uhkaavan jollain tapaa demokratiaa, jos aiemman toimintani perusteella valitaan esimerkiksi, mitä puolueita uutisvirtaani nousee? Ei ihme, jos joskus vaalien jälkeen yllättää, ettei tulos ollutkaan odotettu.

Selvää on ainakin se, että sosiaalinen media ohjaa meille informaatiota, jota käyttäytymisemme perusteella haluamme nähdä. Omasta sosiaalisesta mediastani puuttuu aika monta asiaa. Pikaisesti ajateltuna tulee mieleen, ettei siellä puhuta ainakaan autoista, hevimetallista tai sisäfilepihveistä. Ylipäätään sosiaalisen median virtaani päätyy harvoin aiheita, jotka eivät kiinnostaisi minua. Sinne ei myöskään nouse juurikaan mielipiteitä, jotka poikkeaisivat suuresti omistani.

Kukaan tuskin olettaa, että oma sosiaalisen median uutisvirta on edustava otos esimerkiksi oman maan kansalaisten ajattelutavasta tai arvomaailmasta, mutta sosiaalisen median sisällön yksipuolisuuden seurauksia ei tule aina ajateltua. Oman sosiaalisen todellisuuden kehittyminen tiettyyn suuntaan ei sinänsä ole uutta. Ihmiset hakeutuvat tyypillisesti kaltaistensa seuraan ja valikoivat sellaista informaatiota, joka tukee heidän olemassa olevia käsityksiään. Kuitenkin sosiaalinen media vaikuttaa tarjoavan uudenlaisen välineen samanmielisten ryhmien vahvistumiseen ja eri ryhmien välisten kuilujen syvenemiseen. Yhteiskunnassa ja koko ihmiskunnassa ei missään nimessä tarvittaisi tällaisia kuplia, vaan ennemminkin vuoropuhelua eri tavoin ajattelevien ihmisten välillä.

Tässä tilanteessa yksilön mahdollisuudeksi jää pohtia, haluaako pysyä omassa turvallisessa kuplassaan vai pyrkiä aktiivisesti sen ulkopuolelle. Itse päätin ottaa tänään pienen askeleen ulospäin ja klikkasin itseni seuraamaan sosiaalisessa mediassa Suomen tulevien presidentinvaalien ehdokkaita. Siis kaikkia ehdokkaita, myös sellaisista puolueista, joiden arvot riitelevät omieni kanssa. Maailmankuvani ei tietenkään laajene radikaalisti tämän avulla, mutta ehkä tämän myötä kohtaan jatkossa sosiaalisessa mediassa useammin asioita, jotka pysäyttävät ajattelemaan asioita erilaisten ihmisten näkökulmasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s