Tiedätkö missä sijaitsee Amerikan mantereiden saastunein kaupunki ilmanlaadun puolesta? En tiennyt minäkään, tai olisin arvannut väärin, ennen kuin muutin kaupunkiin työharjoitteluun.
Teksti: Heidi Kouvo
Kuvat: Heidi Kouvo ellei muuta mainintaa
Kyseessä on Chilen Patagoniassa sijaitseva Coyhaique-niminen pikkukaupunki, joka on samalla Aysénin alueen pääkaupunki. Maantieteen tutkintoni työharjoittelun siivin sain ainutlaatuisen tilaisuuden päästä näkemään ja kokemaan suurennuslasin läpi, miten ympäristöasiat hoituvat täällä maailman toisessa äärikolkassa.
Työskentelen kolme kuukautta Chilen ympäristöministeriön aluetoimistossa. Reippaat 4000 km pitkän ja vaivaiset 180 km leveän valtion maantieteelliset piirteet pitävät huolta siitä, että ympäristöhaasteet poikkeavat täysin etelän jäätiköiltä pohjoisen hiekka-aavikoille. Siispä Chilessä ministeriöiden hallinto on hajautettu niin, että jokainen 15 alueesta hoitaa omia asioitaan.


Näiden eteläisessä Chilessä viettämieni viikkojen aikana silmäni ovat avautuneet hurjasti aina hetkittäiseen epätoivoon saakka. Useat Suomessa itsestäänselvyyksinä näyttäytyneet asiat ovat täällä aivan lapsenkengissä, ja ympäristötietoisuus on vasta hienovaraisesti heräilemässä.
Monet ympäristöongelmat ovat paljon kulttuurivärittyneempiä kuin olen rationaalisessa ja lähes steriiliä ilmapiiriä muistuttavassa Suomessa tajunnut. Voi niitä kertoja, kun olen hölmistyneenä kysellyt miksei asioita tehdä tavalla x ja saanut vastaukseksi, ettei se toimisi tässä kulttuurissa. Mutta onko edes yritetty?

Esimerkiksi kasvissyöntini aiheuttaa jatkuvaa humoristista kuittailua, koska asiaa ei aidosti ymmärretä. Ylenpalttisen lihansyönnin haitat saatetaan kyllä tiedostaa jollain täkäläisiä koskemattomalla teoriatasolla, mutta kun karjatalous nyt sattuu olemaan alueen pääasiallinen elinkeino, ja liha on täällä laadukasta ja elikoillakin asiat lokoisasti.
Toinen näistä kulttuuriin siirtyneistä perinteistä, joista ei hevillä luovuta, on kamiinalämmitys. Myönnettäköön, että onhan se tulisijasta hohkaava lämpö ja polttopuiden iloinen poksunta kovin kotoisaa. Mitä tulee kuitenkin niihin ilmansaasteongelmiin, pääasiallinen syntipukki niihin löytyy juuri tästä rakennusten lämmittämisestä puukamiinoilla. Suuri osa taloista on lisäksi niin harvoja, että hyvä ettei sisällä tuule.
Kylminä talvikuukausina, jolloin ilmanlaatu on äkäisimmillään, puu ritiseekin pesässä 24 tuntia vuorokaudessa – ja tätä jatkuu kuukausitolkulla. Coyhaiquessa on mitattu lähes 600 mikrogramman pienhiukkaspitoisuuksia (MP2) kuutiometrissä, kun WHO:n asettama vuorokausikeskiarvon yläraja on 25ug/m3. Ihmisterveydelle turvallinen vuosikeskiarvo on alle 10ug/m3, mutta tämäkin luku on kaupungissa yli kuusinkertainen.

Paikallisen ympäristöministeriön tärkeimpiä ja näkyvimpiä ohjelmia onkin puulämmityksen korvaaminen puhtaammilla ja energiatehokkaammilla lämmitysmuodoilla. Valtion avustusta jaetaan vanhojen kamiinoiden vaihtamiseksi esimerkiksi pellettilämmittimiin. Samanaikaisesti on äärimmäisen tärkeää saada kohennettua rakennusten lämmöneristysarvoja.
Itse olen apuna projektissa, jossa selvitetään mahdollisuuksia ja kustannuksia ottaa käyttöön eräänlainen kaukolämmitysjärjestelmä, joka turvaisi tasaisen ja energiatehokkaan lämmön jakelun kaupunkilaisille keskitetysti. Siis sellainen, joka meillä on Suomen kaupungeissa ollut toiminnassa jo 50-luvulta lähtien.
Yhdyskuntajätteistä kierrätetään Aysénin alueella uskomattomat 0,02 prosenttia. Ja ei, kyseessä ei ole pilkkuvirhe. Toisaalta lajittelua ei ole tehtykään asukkaille kovin helpoksi. Alueella ei esimerkiksi ole ainuttakaan jätteidenkäsittelyyn erikoistuvaa laitosta, vaan ihan kaikki biojätteestä metalleihin päätyy kaatopaikalle, jos edes sinne. Kierrättäminen on monelle jopa käsitteenä niin vieras, että se täytyy selittää auki.

Ymmärrystä ympäristön laiminlyönnille voi etsiä suhteuttamalla asioita aikaan ja paikkaan. Patagonian nimeä kantava seutu Etelä-Amerikan eteläosassa käsittää valtavan ja vaikeakulkuisen alueen, jota rikkoo Andien vuoristo ja vuonojen pirstaloima rannikko (katsokaapa ihmetykseksenne Chilen karttaa!). Ei ole epäilystäkään, etteikö tämä olisi maailman eristyneimpiä kolkkia. Länsimainen pysyvä asutus levittäytyi alueelle hädin tuskin 100 vuotta taakse päin, ja tämä vanhan ajan tunnelma on edelleen aistittavissa, sillä asioilla ei ole täällä kiire muuttua.
Ajatus saattaa olla hieman eettisesti arveluttava, mutta eristyneisyys on toisaalta myös onnenpotku luonnonympäristön kannalta. Uskon, että taloudellisesti kasvavassa yhteiskunnassa massakulutuksen vitsauksen pitää loitolla ainoastaan se, että lähes kaikki on kallista ja niin hankalasti saatavilla. Toisaalta suuremmassa skaalassa tämäkin on melko mitätöntä, koska väestömäärä on täällä niin vähäinen.

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Chileen on viime vuonna saatu upouusi kierrätyksestä määräävä laki, joka muun muassa velvoittaa yritykset vastaamaan hyödykkeidensä tuottamien jätteiden kierrättämisestä. Lokakuussa puolestaan maassa juhlistettiin pieniä suuria askelia, kun nuori ympäristöministeriö täytti seitsemän kokonaista vuotta. Lisäksi saimme rouva tasavallan presidentin Michelle Bacheletin vierailulle Aysénin alueelle vihkimään uuden kansallispuiston käyttöön. Luonnonsuojelualueiden ja kansallispuistojen alati kehittyvä verkosto on jotain, mistä Chilessä saadaan olla ylpeitä.

Tietoa pienhiukkasten pitoisuuksista on täsmennetty 21.11.
Aiemmin mainittu yli 60ug/m3 viittasi Coyhaiquen vuosikeskiarvoon. Nyt lisätty myös tieto absoluuttisista mittausmaksimeista eli 600ug/m3 pitoisuuksista vuorokausikeskiarvoissa.
TykkääTykkää