Teksti: Johanna Metsänheimo
Rocío Morales on Suomen Lähetysseuran kanssa yhteistyötä tekevän Kolumbian luterilaisen kirkon varapiispa. Hän on roolissaan maan ensimmäinen nainen ja yksi seitsemästä Kolumbian luterilaisesta naispapista. Varapiispana Moralesin pääasiallinen vastuualue on diakoniatyössä, jonka myötä hän työskentelee hiv-tartuntoja käsittelevässä Asivida-projektissa ja kiertää maaseutua valistaen naisia ja nuoria tasa-arvoisista parisuhteista hiv-tartuntojen vähentämisen toivossa.
Kolumbian hiv-tilastot heijastelevat Latinalaisen Amerikan keskimäärää. Suurimpien riskiryhmien ulkopuolella naisilla todetaan miehiä useammin hi-virus, mikä johtuu maan machokulttuurin järkkymättömästä asemasta. Mies on perheen pää, sanattomalla sopimuksella oikeutettu irtosuhteisiin ja väkivaltaan. Seksuaalivalistusta annetaan vain vähän, eikä katolinen kirkko maan vaikutusvaltaisimpana instituutiona siihen juurikaan osallistu. Katolinen kirkko sukeltaa syvälle ihmisten arkeen: noin 75% Kolumbian väestöstä on katolilaisia. Kirkon asemaa todisti muun muassa Paavi Franciscuksen Bogotán vierailu syyskuussa 2017, joka keräsi 1,3 miljoonaa hurmoksellista kuuntelijaa Simón Bolívarin puistossa pidettyyn messuun. Katolinen kirkko kieltää abortin, sivuuttaa keskustelun ehkäisystä ja jättää seksuaalivalistuksen valtiolle, kouluille sekä kansalaisjärjestöille. Kehno seksuaalivalistus johtaa teiniraskauksiin ja hivin leviämiseen erityisesti huono-osaisilla alueilla, kuten slummeissa ja maaseudulla.
“En ole niinkään kohdannut ennakkoluuloja, hämmennystä pikemmin. Kadulla ihmiset eivät käsitä, että nainen voi olla pappi.”
Kolumbian luterilainen kirkko hyväksyy sinänsä naispappeuden, muttei kannusta siihen, eikä Rocío Moralesin tie varapiispaksi ole ollut mutkaton. Omien sanojensa mukaan hän päätyi varapiispaksi siksi, ettei päteviä miehiä ollut ehdolla. Kadulla hän ei käytä papinpantaa, sillä hän ei halua kokea väkivaltaa. “En ole niinkään kohdannut ennakkoluuloja, hämmennystä pikemmin. Kadulla ihmiset eivät käsitä, että nainen voi olla pappi.”
Naispappeuden tuomitseva katolinen kirkko vahvistaa sukupuolten välistä eriarvoisuutta julistamalla konservatiivista arvomaailmaa. Moralesin mukaan se sulkee silmänsä machokulttuurin aiheuttamille ongelmille, kuten naisiin kohdistuvalle väkivallalle parisuhteissa ja niiden ulkopuolella. “Miehet harrastavat paljon irtosuhteita vakiintuneiden parisuhteiden lisäksi. Näin miehet levittävät hiv-tartuntaa useille naisille, ja sen takia naisilla todetaan hiv-tartuntoja useammin.”
Hiv-tartuntojen vähentämisen varsinainen vastuu on Kolumbian valtiolla. Apua saavatkin ensisijaisesti kaikista haavoittuvimmassa asemassa elävät, kuten ruiskuhuumeiden käyttäjät, miesten kanssa seksiä harrastavat miehet ja seksityöläiset. Moralesin mukaan valtio tekee tärkeää työtä kaikista haavoittuvimpien puolesta, mutta koska valtio kohdistaa apunsa ainoastaan näihin ryhmiin, suuri osa kolumbialaisista naisista jää vaille tukea. Erityisesti kouluttamattomat naiset jäävät avun ulkopuolelle. Tämän takia Morales keskittyy Asivida-projektin myötä naisten hivin ehkäisyyn sukupuolisen eriarvoisuuden kitkemisen kautta.
“Useimmat naiset eivät tunne oikeuksiaan entuudestaan. He ovat tottuneita siihen, että parisuhteessa mies raiskaa tai lyö.”
Asivida on järjestänyt tilaisuuksia ympäri Kolumbiaa naisten ja nuorten parissa. Kolumbiassa seksuaalisuus ja siitä puhuminen nähdään edelleen tabuna, erityisesti kirkossa. Morales toteaa kuitenkin, että tilaisuudet ovat tulleet tarpeeseen ja kantaneet hedelmää: “Useimmat naiset eivät tunne oikeuksiaan entuudestaan. He ovat tottuneita siihen, että parisuhteessa mies raiskaa tai lyö.” Nuoret ovat sen sijaan todenneet, että he ovat ensi kertaa pystyneet puhumaan avoimesti seksuaalisuudesta, sekä kysymään muun muassa masturboimisesta.
Moralesin mukaan olennainen osa hiv-tartuntojen vähentämisessä piileekin seksuaalisten oikeuksien ymmärtämisessä ja naisten voimaannuttamisessa. Toisaalta maaseudulla perinteet elävät vielä vahvana: “Monet pelkäävät sitä, että mies jättää jos nainen uhmaa miehen tahtoa. Toiset vetoavat perinteeseen, jonka mukaan parisuhteessa mies määrää,” Morales kuvailee.
Asivida-projekti päättyy tänä vuonna. Moralesin mukaan monien naisten asenteet ovat muuttuneet projektin myötä. Esimerkiksi miten he puhuvat seksuaalisuudesta ja miten kirkko voisi olla osana vastuullisempaa seksuaalikasvatusta. Moralesin mukaan Asivida-projekti on onnistunut nimenomaan valistustyössä, sillä se syventyy hivin levittämisen syihin: eriarvoisuuteen. Tietoisuus siitä, ettei parisuhdeväkivaltaa tarvitse suvaita, vaikuttaa Moralesin mukaan suoraan pariskuntien seksuaalikäyttäytymiseen. Mikäli miehet eivät ota vastuuta seksistä, kondomi unohdetaan ja hiviä välitetään eteenpäin. Mitä tasa-arvoisemmissa yhteisöissä ihmiset elävät, sitä vähemmän seksuaalista väkivaltaa ja hiv-tartuntoja esiintyy.
Vaikka Asivida loppuu, Rocío Moralesin työt jatkuvat diakonian parissa. Uusi, jo alkanut projekti vie hänet kiertämään Kolumbiaa taas uudestaan ja valistamaan naisia vaihdevuosien tuomista haasteista.
kimppu.com 