Tiede ei ole ikinä neutraalia

29250170_10155996082560999_726642465720762368_o
Kuva: Kanerva Rautila

Teksti: Heidi Hanhijärvi

Israelin yliopistoihin kohdistuva akateeminen boikotti herättää yhä kysymyksiä kansainvälisessä tiedeyhteisössä politiikan ja tieteen välisestä suhteesta. Mitä akateeminen boikotti voi sitten oikeasti saada aikaan? Voidaanko tiedettä ja politiikkaa koskaan erottaa toisistaan?

Paneelikeskustelu Activism and Academia: Academic Boycott of Israel and Beyond pureutui tieteen ja politiikan väliseen suhteeseen ajankohtaisten ilmiöiden, kuten Israelin yliopistoihin kohdistuvan akateemisen boikotin kautta. BDS-liikkeeseen (Boycott, Divestment and Sanctions) kuuluva akateeminen boikotti pyrkii painostamaan Israelin valtiota lopettamaan miehityksen Palestiinalaisalueilla, poistamaan Länsirannan turva-aidan, sekä takaamaan palestiinalaisille ja israelilaisille yhtäläiset kansalaisoikeudet. Lisäksi se vaatii Israelia antamaan palestiinalaisille pakolaisille oikeuden palata takaisin Palestiinaan. Puhujina paneelikeskustelussa olivat Birzeit Yliopiston politiikan tutkimuksen tutkija Wael Omar, tutkija ja All Male Panel –blogin perustaja Saara Särmä, Tromssan yliopiston tutkija Laura Junka-Aikio sekä Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.

”Tiede ei ole ikinä neutraalia.”

Videopuhelun välityksellä paneelikeskusteluun osallistunut Wael Omar toi esille heti keskustelun alussa sen, miten teennäistä politiikan ja tutkimustyön erottaminen toisistaan on. Hän näkee tieteen kietoutuvan poliittiseen päätöksentekoon, ja perustelee näkemystään ilmastonmuutoksen ympärillä pyörivällä keskustelulla, jossa vastakkaisia mielipiteitä puolustetaan ristiriitaisilla tutkimustuloksilla. Tutkimuksen rahoittaminen kytkee tieteen politiikkaan, sillä rahoituksen kohdistaminen tietyille tahoille vaikuttaa tutkimusten aiheisiin ja saataviin tuloksiin. Feministisen aktivismin ja tutkimustyön yhdistämisestä tunnettu Saara Särmä huomautti myös, miten usein tutkijat pyrkivät nimenomaan muuttamaan maailmaa tutkimustensa kautta. Tutkimustyö on siis auttamatta aktivismin muoto: tuottamalla uutta tutkimustietoa yhteiskunnallisista ilmiöistä tuodaan esiin epäkohtia, joihin halutaan puuttua.

Riiteleekö Israelin akateeminen boikotti akateemisen vapauden kanssa?

Israeliin on kohdistettu niin taloudellisia, kulttuurisia kuin akateemisia boikotteja jo 2000–luvun alusta lähtien. Yliopistoihin kohdistuva akateeminen boikotti on herättänyt mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan, sillä tieteen ja politiikan sekoittamista pidetään edelleen ongelmallisena. Etenkin tutkijoiden akateemisen vapauden pelätään vaarantuvan, jos Israelin yliopistot eristetään täysin kansainvälisen tiedeyhteisön piiristä.

Israeliin kohdistuva akateeminen boikotti herätti eriäviä mielipiteitä myös panelistien keskuudessa. Omar Wael kritisoi Israelin hallinnon apartheid-politiikkaa ja korosti Israelin valtion ja maan armeijan vahvoja yhteyksiä yliopistoihin. Laura Junka-Aikion mukaan yliopistoja ei voida erottaa Israelin hallinnon toimista, sillä kaikki Israelin valtion instituutiot tukevat palestiinalaisiin kohdistuvaa aggressiivista politiikkaa. Wael muistutti myös, miten tärkeää on puolustaa nimenomaan palestiinalaisten opiskelijoiden akateemista vapautta. Palestiinalaisia opiskelijoita on syrjitty Israelin yliopistoissa heidän uskonsa ja poliittisten mielipiteidensä vuoksi. Lisäksi Palestiinan alueen yliopiston kampuksilla on ollut useita aseellisia välikohtauksia, joista viimeisin tapahtui maaliskuun alussa.

Hannu Juusola nosti esiin käytännön ongelmat, joita Israelin yliopistojen täydellinen boikotointi voisi aiheuttaa esimerkiksi juuri Helsingin yliopistossa. Israeliin yliopistojen poissulkeminen kansainvälisestä tiedeyhteisöstä lopettaisi vaihto-opiskelun Israelissa, vaikuttaisi heprean opiskeluun ja hankaloittaisi Israelin tilanteen parissa työskentelevien tutkijoiden työtä. Lisäksi Juusola kyseenalaisti yksinomaan Israeliin kohdistuvan boikotin. Israelin valtiolla on todistetusti vahva linkki maan yliopistoihin ja maassa tehtävään tutkimustyöhön, mutta Juusola nosti esiin myös muut ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet valtiot, kuten Kiinan, Turkin ja Saudi-Arabian, jotka kontrolloivat omia yliopistojaan.

Kenen äänet vaiennetaan?

Panelistit nostivat esiin Israeliin kohdistuvan boikotin lisäksi myös laajemmin tieteelliseen tutkimukseen kohdistuvia haasteita. Sekä Junka-Aikio että Särmä pohtivat sitä, miten haastavaa on asettaa vastakkaisia näkökulmia samalle viivalle, kun tutkitaan kiistanalaisia kysymyksiä, kuten vähemmistöjen oikeuksia tai tasa-arvokysymyksiä. Journalismin tavoin tutkimustyö kautta voidaan nostaa uusia näkökulmia keskusteluun valikoimalla, kenen ääniä kuullaan ja kenen ei.

 

Keskustelun järjesti ICAHD (Israeli Committee Against House Demolitions) yhteistyössä korkeakouluopiskelijoiden perustaman Students for Justice in Palestine –järjestön kanssa 14 maaliskuuta 2018.

 

https://www.facebook.com/events/151609542314953/?active_tab=about

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s