
Teksti: Kirsikka Manninen
Tutustuin Shamiin (nimi muutettu) Hakaniemessä loppuvuodesta 2015. Hän etsi toimistorakennusta ja tuli kysymään luotani neuvoa. Saatoin hänet oikeaan osoitteeseen ja ehdimme jutella hetken. Kävi ilmi, että Sham oli juuri muuttanut Damaskoksesta Helsinkiin, jossa moni asia oli uusi ja vieras. Nuoresta iästään huolimatta Sham oli ehtinyt kokea paljon.
Kirjoitin ensimmäisen osan hänen elämästään Libanonissa ja Suomeen saapumisesta Ilta-Sanomiin vuonna 2016. Noin vuotta myöhemmin kirjoitin tarinan seuraavan osan Kimppuun, jossa käsittelin Shamin sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.
Suomi on vauvaystävällinen valtio
Sham on asunut pian neljä vuotta Suomessa. Viime joulukuussa hänestä tuli pienen Layana-tytön äiti.
”Äitiys on parasta mitä minulle on tapahtunut”, hän sanoo hymyillen ja katsoo lempeästi vaunuissa nukkuvaa tytärtään.
Suomessa synnyttäminen oli tuoreelle äidille hyvä kokemus kivuista huolimatta. Siitä kiitos kuuluu ammattitaitoiselle hoitohenkilökunnalle. Ainoastaan yksi asia jäi kaihertamaan Shamia: ”Minulla oli kauheat synnytyskivut ja pyysin englanniksi kivunlievitystä. Työvuorossa ollut lääkäri sanoi tylysti, että minun pitää puhua suomea, olenhan Suomessa. Kommentti tuntui siinä tilanteessa niin ilkeältä, että aloin itkeä”, Sham muistelee. Onneksi seuraavana hoitamaan tullut lääkäri oli ystävällinen ja Sham sai hoitoa englannin kielellä, sillä vaikka hän opiskelee suomea ja ymmärtää lähes kaiken kuulemansa puheen, ei suomeksi puhuminen spontaaneissa tilanteissa ole vielä helppoa, ja kieli taipuu usein englanniksi.
Suomalainen neuvolajärjestelmä ja tapa suhtautua vauvoihin ja äiteihin saa Shamilta rutkasti kiitosta ja luottamusta. Syyriassa neuvolasysteemiä ei ole olemassa, vaan vauvan terveysasiat rokotuksista alkaen on pitänyt hoitaa lähinnä yksityisillä lääkäriasemilla. Äitinä Sham arvostaa sitä, miten paljon suomalainen yhteiskunta osallistuu perheiden tukemiseen äitiyspakkauksen ja neuvolakäyntien kautta. Hän on saanut opastusta kädestä pitäen muun muassa kylvettämisessä, mikä on tuoreelle äidille iso asia.
”Toki mieheni auttaa minua paljon vauvan hoidossa. Minulla asuu myös äiti ja isä Helsingissä ja heistäkin on ollut korvaamaton apu”, Sham sanoo. Shamin mies osallistuu myös kokkaamiseen ja siivoamiseen. ”Layanan syntymän jälkeen olemme hioutuneet yhteen”, Sham sanoo ja jatkaa: ”Lapsemme on muuttanut meitä ihmisinä. Mieheni ottaa ihanasti vastuuta arjesta. Itse olen paljon kärsivällisempi ja rauhallisempi kuin ennen Layanan syntymää.”
Tulevaisuudenkuvia ja kielimuureja
Layana on vielä pieni eikä äidillä ole kiire pois kotoa, mutta äitiysloman jälkeen Sham sanoo jatkavansa keskenjääneitä merkonomiopintoja. Shamin mies opiskelee tällä hetkellä päätoimisesti suomea. Vaikka hän puhuukin sujuvaa englantia ja hänellä on alansa koulutus- ja työtaustaa, ei ilman suomen kieltä töitä pankkialalta heru.
”Miehelleni on sanottu suoraan, että palkkaisimme sinut jos vaan puhuisit suomea”, Sham harmittelee. Kansainvälisetkin firmat haluavat suomenkielisiä työntekijöitä.
Kielen opetteluun kuluu aikaa, jonka voisi hyödyntää suoraan työelämään. Hänen mielestään systeemi on siinä mielessä kankea, etenkin vastikään maahan muuttaneiden kohdalla.
Kielellisistä esteistä huolimatta Sham kokee, että perhe on kotiutunut Suomeen hyvin. Jopa kylmyyteen, pimeyteen ja hiljaisiin naapureihin on ehtinyt tottua vuosien varrella.
Arvot järjestykseen
Äitiyden myötä Sham pohtii, mitä arvoja hän toivoo lapselleen välittyvän tytön kasvaessa isommaksi. Kaikkien vanhempien tavoin hän toivoo, että tulevaisuudessa tytär oppisi arvostamaan koulunkäyntiä. Myös suomalaiselle kansanluonteelle tyypillinen rehellisyys on asia, jonka hän haluaa lapselleen välittyvän. Syyrialaisesta kulttuurista kasvatukseen tarttuvat mukaan islaminusko sekä syyrialaiset arjen tavat ja tottumukset.
Ajan kulumiseen ja sen myötä tapahtuviin muutoksiin Sham suhtautuu tyynesti.
”Paljon on tapahtunut elämässäni, mutta nyt vauvan tulon myötä koen, että elämäni on onnellisempaa ja rauhallisempaa kuin koskaan ennen. Rakkaus vauvaa kohtaan on käsittämättömän suurta. En osaa sanoin kuvailla onnen tunnetta, jota hänestä saan.”