Palkka kielii arvostuksesta

Teksti: Kirsikka Manninen

Ei leikkirahaa! -kansanliike pyrkii keräämään ihmisten huomion lastentarhanopettajien huonoihin palkkoihin. Naisvaltaisilla aloilla palkkakuitti on verrattain huomattavan pieni, mikä kertoo heikosta kunnioituksesta näitä aloja kohtaan. Liikkeessä aktiivisesti toimiva Asta Ansolahti kertoo, mistä on kyse ja miten kunnioituspulaan oikein vastataan.

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Asta, lastentarhanopettaja ja varhaiskasvatuksen maisteriopiskelija Helsingistä. Valmistuin Helsingin yliopistosta lastentarhaopettajaksi keväällä 2013, mutta olen tehnyt töitä päiväkodeissa jo vuodesta 2010. Koen varhaiskasvatuksen maailman tärkeimmäksi työksi ja olen valmis taistelemaan, jotta lapset saavat kasvaa ja kehittyä osaavien ja välittävien opettajien opastuksella. Siihen kuuluu myös se, että minä itsen saisin tehdä työtä, jota rakastan. Kuitenkin tälläkin hetkellä lukuisat osaavat ja arvonsa tuntevat ammattilaiset eivät jää töihin päiväkoteihin.

Miksi niin moni lastentarhanopettaja vaihtaa alaa?

Omista opiskelukavereistani yli puolet vaihtoi alaa parin ensimmäisen työvuoden jälkeen, sen jälkeen yhä useampi. Syitä alanvaihtoon on monia, mutta työn haastavuuden ja siitä saatavan palkkion välinen ristiriita on yksi suurimmista. Suomi menettää vuosittain monia ammattitaitoisia ja innostuneita nuoria opettajia muille aloille. Täyttämättömiä vakansseja on koko ajan satoja. Vaikka lastentarhanopettajista on jatkuvasti pulaa, ei palkkoja koroteta. Ainakin pääkaupunkiseudun kunnilla on keskenään hiljainen sopimus siitä, että kaikkialla maksetaan lastentarhanopettajille minimipalkkaa. Palkkaus auttaisi pitämään osaajat töissä. Lastentarhaopettajapulaan on ehdotettu lisää koulutuspaikkoja, vaikka ongelmana on työntekijäkato vasta työelämässä. On turha lisätä koulutuspaikkoja (kuten vastauksena lastentarhanopettajapulaan on ehdotettu), jos alalle ei jää kuin murto-osa.

Tuliko tämä nyt yllätyksenä?

Moni heittää ilmoille kysymyksen: “Miks sit lähdit tolle alalle, ku tiesit et siit ei makseta?”  

No, lähdin opiskelemaan lastentarhanopettajaksi ollessani 19-vuotias. Asuin vielä kotona eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, mitä omillaan eläminen maksaa. Ajattelin yksinkertaisesti, että opettaminen ja lasten kanssa työskentely kiinnostaa. Elän tällä hetkellä miettien jokaista ostostani ja pohtien sitä, onko minulla itselläni koskaan esimerkiksi varaa hankkia lapsia. Ironista vai mitä? Haaveilen myös omistusasunnosta, mutta näillä palkoilla ei pahemmin säästetä – varsinkaan jos asuu Helsingissä yksin. Toki sitä voisi muuttaa johonkin pois Helsingistä, mutta se ei poista kuitenkaan sitä ongelmaa, että lapset Helsingissäkin tarvitsevat päteviä opettajia!

Nyt valitettavasti asian tajuan ja olen tullut siihen tulokseen, että hyväntekeväisyys on minun osaltani ohi. Jos palkat eivät ala nousta, minä kävelen ja jälleen menetetään yksi työtään täydellä sydämellä tekevä ja osaava nuori opettaja.

Mikä on ydinsanoma Ei leikkirahaa -liikkeessä?

Ei leikkirahaa on kansanliike, jonka tavoitteena on nostaa varhaiskasvatusalan palkat oikeudenmukaiselle tasolle ja laajemmin kyseenalaistaa naisvaltaisten alojen pienemmät palkat. Ensimmäisenä olemme tarttuneet lastentarhanopettajien palkkausta koskevaan epäkohtaan.

Varhaiskasvatuksen ammattilaisten työ on vaativaa, mutta palkat laahaavat perässä. Korkeasti koulutetut lastentarhanopettajat saavat palkkaa noin 2300 euroa kuussa. Tämä on ennen kaikkea tasa-arvokysymys: Suomessa on vallalla ikiaikainen asenne, jonka mukaan naisille ei tarvitse maksaa yhtä paljon kuin miehille. Kuinka kauan tämä voi enää jatkua?

Varhaiskasvatus on nykytiedon mukaan kaikkein tärkein oppimisen ja kasvamisen vaihe. OECD, Maailmanpankki, YK ja EU kehottavat panostamaan varhaiskasvatukseen, ja investoinnin lasketaan tuovan yhteiskunnalle seitsemänkertaisen tuoton.  Ammatillisia laatu- ja pätevyysvaatimuksia on nostettu koko ajan, ja hyvä niin. Mutta niin kauan kuin lastentarhanopettajia pidetään palkkakuopassa, he vaihtavat alaa ja lapset sekä varhaiskasvatuksen laatu kärsii.

Mikä olisi mielestäsi oikea palkka lastentarhanopettajalle?

Mielestäni 3000 euroa on täysin perusteltu palkka näin vaativasta työstä. Jos mietitään monta muuta saman tasoisen koulutuksen vaativaa alaa, palkka on niissä huomattavasti suurempi. Vuonna 2017 Suomessa keskipalkka oli noin 3 300 euroa, joten edes keskipalkkaa tällä pyynnöllä ei ihan tavoiteta.

Toisin kuin monella muulla alalla, me emme päiväkodissa saa ylityökorvausta. Olen välillä pohtinut, onko olemassa mitään muuta alaa, jossa työntekijältä vaaditaan esimerkiksi varusteita kaikkiin sääoloihin ja tilanteisiin (sadevaatteet, sisä- ja ulkokengät, varusteita kovalle pakkaselle tai helteelle, varusteita maalaamisesta teatteriin ja niin edelleen) – kaikki omasta pussista.

Lauantaina 21.4 klo 15 on tulossa seuraava mielenosoitus. Onko paikalle odotettavissa paljon osallistujia?

Maaliskuussa järjestettiin liikkeen ensimmäinen ”Alkusoittoa” -niminen minimielenosoitus ja nyt 21.4 olisi tarkoitus vetää isommin. Tulossa on kulkue ja monia puhujia. Tarkoituksena on saada koko kansa liikkeelle!  

Tämän lisäksi aloitimme juuri kaikille avoimen somekampanjan, jossa voi osoittaa tukensa kansanliikkeen tavoitteille ja lastentarhanopettajien palkankorotuksille jakamalla somekanavilla kuvan, jossa poseeraa #eileikkirahaa -kyltin kanssa! Moni julkisuuden henkilö on innostunut asiasta. Luulen, että tästä tulee vielä jotain suurta!  
Yksi merkittävimpiä liikkeen lähitulevaisuuden juttuja on koko Suomen kattava lastentarhanopettajien palkankorotuspyyntöpäivä perjantaina 27.4.2018.

”Työ on aina palkinnut ei palkka! Kiitos on tullut lasten ja perheiden suusta.” Mikä on vastauksesi tähän kampanjanne Facebook-sivuilla esitettyyn kommenttiin?

Sinänsä voin samaistua. Kiitosta lapsilta, vanhemmilta ja työkavereilta saa tässä työssä paljon ja se auttaa työssä jaksamisessa.

Huomionarvoista on, että juuri lasten vanhemmat ja muut ei-alalla-olevat aloittivat tämän kansanliikkeen, kun heillä loppui ymmärrys lastentarhanopettajien huonoa tilannetta kohtaan.

Kiitos on kaunis asia mutta sillä ei elä. Ollaan tultu kauaksi siitä maailmasta, jossa lastentarhanopettajat olivat rikkaiden miesten vaimoja, jotka harrastuksenaan hoitivat lapsia. Nykyään lastentarhanopettajat ovat korkeasti koulutettuja ja osaavia ammattilaisia, joilla on kutsumuksen lisäksi päässään järkeä ja taustalla monen vuoden opinnot. Moni tuntee arvonsa ja vaihtaa alaa huomatessaan, ettei sitä yhteiskuntatasolla tunnusteta.

Yhteiskunnallisella tasolla lastentarhanopettajan ammatin arvostus on valitettavan alhainen. Sen huomaa juurikin matalassa palkkauksessa. Eräs lehdestä lukemani päättäjän sanoma kommentti jotenkin kiteyttää meidän alan tämänhetkisen arvostuksen tason: “Lastentarhanopettajien suunnitteluaika on työetu.” Anteeksi mitä? Miten kukaan voi sanoa, että se on joku työetu, jos opettaja suunnittelee opetustaan? Se on yksi tärkeä osa työtä, jolla taataan työn laatu. Juuri tällaiset möläytykset viestivät arvostuksen puutteesta. Taustalta paistaa ajatus, että kyllähän te tädit siellä leikitte ja olisitte vaan onnellisia, että saatte suunnitellakin. Joku oli heittänyt hyvän kommentin, että jos ajatellaan, että lastentarhanopettajien tehtävänä on vain pukea kurapöksyjä lapsille niin samalla logiikalla palomiesten ainoa tehtävä on ruiskia letkuilla ympäriinsä.

Monesti tällä alalla työskentelee kilttejä ja empaattisia ihmisiä, jotka eivät halua omalla valittamisellaan vaikeuttaa kenenkään oloa. Siksi ongelmat jäävät usein varjoon. Onneksi nyt tämän liikkeen myötä moni on uskaltautunut mukaan tajutessaan kuinka moni ns. ulkopuolinen työskentelee yötä päivää asian eteen. Se tekee kyllä minutkin nöyräksi ja saa uskomaan muutoksen todelliseen mahdollisuuteen.

 

Ei leikkirahaa-tapahtumaan voit osallistua täältä.