Teksti: Kirsikka Manninen
Myönnä pois, olet tuntenut sitä: sikahuonoa omaatuntoa omista ja läheistesi elintavoista sekä kulutusvalinnoista. Olet varmasti tehnyt tarpeettomia heräteostoksia, juonut take away -kahvia, heittänyt syömäkelpoista ruokaa roskiin tai tuntenut piston sydämessäsi kun et taaskaan muistanut kierrättää pahvitölkkejä. Olet kuluneen vuoden aikana ostanut kertakäyttöastioita, tamponeita tai parranajohöyliä ja ohimennen kironnut niistä syntyvän muovijätteen määrää. Olet ajanut yksityisautolla julkisten käyttämisen sijaan sekä ottanut kuuman suihkun, joka kesti syntisen pitkään. Häpeä.
Tunnet huonoa fiilistä näistä pikkurikoksista ympäristöä vastaan, koska maapallomme tila on suoraan sanottuna perseestä ja sinä fiksuna ihmisenä tiedät, että teoilla ja valinnoilla on seurauksensa. Peiliin katsoessasi muistat, että ihminen on telluksen ensimmäinen olento, joka on omalla toiminnallaan aiheuttanut käynnissä olevan kuudennen sukupuuttoaallon sekä historiallisen ilmastonmuutoksen. Tätä ennen tuhot ovat olleet seurausta luonnonilmiöistä, kun massasukupuutto iski dinosauruksiin. Syvällä sisimmässäsi pohdit, milloin koittaa ihmislajin aika.
Jos maapallon keskilämpötila nousee liikaa, me ihmiset olemme nimittäin todellisessa kusessa.
Vaikka ilmastonmuutoksen seuraukset eivät suoraan näkyisi sinun henkilökohtaisessa elämässäsi, ymmärrät, että miljoonien ihmisten koko elämä ja toimeentulo on vaarassa tämän vuoksi. Tiedät, että jotain pitäisi tehdä, mutta ongelman laajuuden vuoksi et oikeastaan tiedä, mitä se voisi olla. Koet ikäluokkasi varsin yleistä sairautta, ympäristöahdistusta.
Länsimaisena ihmisenä sinut nähdään yhteiskunnassa ensisijaisesti kuluttajana. Aloitat toiminnan, mitä kutsutaan vihreäksi kuluttamiseksi. Suosit kasvisruokaa, käytät julkisia liikennevälineitä, tarjoat kimppakyytejä. Ostat ekologisesti tuotettua sähköä ja vaatteesi ovat joko vähän käytettyjä tai luomupuuvillaa. Harmi, että kuluttamatta jättämistä ei osata vieläkään nyky-yhteiskunnassa noteerata samalla tavalla kuin kuluttamista. Ekokuluttamisesta saat pisteitä, mutta kuluttamattomana olet hädin tuskin olemassa.
Vihreiksi pestyt asenteesi eivät välttämättä muuta pitkäkestoisia arjen rutiineitasi yhtään entistä ekologisemmiksi. Tiedetään, että kuluttaja harvemmin toimii rationaalisesti, jos se vaatii radikaaleja elämäntapamuutoksia. Kuluttaja käyttäytyy usein tunnepitoisesti ja senhän markkinavoimat tietävät. Sen takia kuluttajia on helppo houkutella ostamaan parempaa omaatuntoa ”vihreillä ostoksilla” tai sloganeilla, joissa vedotaan meihin niin fiksuihin ja tiedostaviin ihmisiin.
Tarinan opetus on se, että kuluttajana et valitettavasti ole niin ekologinen kuin saatat ajatella. Kyynisimmät äänet sanovat, että mikään muutos ei lähde yksilökuluttajista. Emme me yksilöinä ole niin vaikutusvaltaisia, että arjen kulutusvalinnoilla olisi globaalia merkitystä, koettavat markkinat uskotella mitä tahansa. Individualismin harha tulee mielenkiintoisella tasolla esiin myös keskusteltaessa ilmastonmuutoksesta.
Oikea muutos lähtee aktiivisista, pitkäjänteisistä muutosta tavoittelevista kansalaisryhmistä, puuttumisesta teollisuuteen ja kansainvälisiin päästönormeihin, uusista innovaatioista ja politiikasta. Joten jos haluat oikeasti vaikuttaa ilmastonmuutokseen, sinun tulee järjestäytyä. Yksilöiden syyllistämisestä sen sijaan on harvemmin lähtenyt versomaan mitään nättiä.
kimppu.com 