Venäjänkielisenä Suomessa

Suomen venäjänkielinen vähemmistö on hyvin monimuotoinen ryhmä, jota on mahdotonta tarkastella vain yhdestä näkökulmasta.

Teksti: Jasmiina Driksna

Tiesitkö, että Suomessa asuu tällä hetkellä vähintään 80 000 suomalaista, joiden äidinkieli on venäjä? Suomessa on myös noin 145 aktiivisesti toimivaa venäjänkielistä järjestöä. Suomen venäjänkieliset voidaan jakaa ainakin kolmeen ryhmään: venäjänkieliset, venäjän kansalaiset sekä venäläistä syntyperää olevat henkilöt.

Suomeen kohdistuva maahanmuutto kasvoi huomattavasti 1990-luvulla. Silloin suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan liittyi pieni erikoisuus: Presidentti Mauno Koiviston aloitteesta entisen Neuvostoliiton alueella asuvat inkeriläiset ja kansallisuudeltaan suomalaiset määriteltiin paluumuuttajiksi. Tästä alkoi muodostua Suomen nykyinen venäjänkielinen vähemmistö, johon vaikutti myös neuvostojärjestelmän romahtamisesta seuranneet muutokset. Kaikista entisen Neuvostoliiton alueelta 1990-luvulla saapuneista henkilöistä 60-70 prosenttia on tullut Suomeen paluumuuttajina. Kaksi kolmasosaa heistä tuli Venäjältä, useimmat Pietarin alueelta, Venäjän Karjalasta ja loput Virosta.

Venäjänkielisten heterogeenisuus ilmenee  niin etnisesti kuin kansalaisuuden kannalta. Sen lisäksi maahanmuuton syy ja Suomessa vietetty ovat vaikuttavia tekijöitä.  1990-luvun alun Neuvostoliiton romahdus, sekä Suomessa vallinnut lama-aika heikensi venäjänkielisten kotouttamisprosessia jättäen sopeutumisen suomalaiseen yhteiskuntaan keskeneräiseksi. Vielä nykyäänkin nämä kokemukset vaikuttavat merkittävästi näiden venäjänkielisten integraatioon ja kokemuksiin Suomessa. Integroitumisprosessin keskeisenä tekijänä on jo kotoutuneiden maahanmuuttajien tuki ja apu. Jos ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien sopeuttaminen on jäänyt puolitiehen, voidaanko odottaa, että nuorempi sukupolvi kokee automaattisesti olevansa tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen?

Jokainen vanhempi haluaisi varmasti tehdä kaikkensa, jotta heidän oma lapsi kokisi olevansa tasavertainen yhteiskunnan jäsen eikä hänen suomalaisuuttaan kyseenalaistettaisi. Perheellä on keskeinen asema, kun yksilö pohtii omaa identiteettiään. Sitä voidaan tarkastella esimerkiksi etnisestä, kulttuurisesta, sosiaalisesta tai kansallisesta perspektiivistä. Identiteetit ovatkin prosesseja, jotka ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, jossa rakennetaan siltoja henkilökohtaisen ja julkisen välille.

Voidaan esimerkiksi pohtia miksi virolainen, jonka toinen kotikieli on venäjä, mielletään suomalaisten silmissä yleisemmin venäläiseksi kuin virolaiseksi.

Voidaan esimerkiksi pohtia miksi virolainen, jonka toinen kotikieli on venäjä, mielletään suomalaisten silmissä yleisemmin venäläiseksi kuin virolaiseksi. Suomessa ihmisten on vaikea hahmottaa venäläisyyden ja venäjänkielisyyden eroa. Venäjänkielinen henkilö voi olla myös aikuisena venäjää opiskellut henkilö. Toisaalta esimerkiksi monet Suomeen tulleista inkerinsuomalaisista ovat ilmoittaneet suomen äidinkielekseen, vaikka monelle heistä venäjän kieli on vahvempi. Taustalla voi olla halu kuulua enemmistöön tai korostaa yhteenkuuluvuuttaan suomalaisten kanssa. Valinta voi selittyä myös kielipoliittisilla syillä tai mahdollisen syrjinnän pelossa.

Lähteet:

Varjonen, Sirkku., Zamiatin, Aleksandr., Rinas, Marina. 2017. Suomen venäjänkieliset. Cultura- säätiö. Helsinki, 9. /sit. Kyntäjä, Kuilu 1998, 64; Lehtonen 2016, 9, 19.

Daydova-Minguet, O., 2016. Venäjänkieliset ylirajaisina mediankäyttäjinä: Pronssisotilaan tapaus. Teoksessa: A. Tanner, I. Söderling, toim. Venäjänkieliset Suomessa. Turku: Painosalama Oy, 153-187. 153.