Vaalit 2019 – opiskelijat keskustelun tuottajina ja toivojina

Tänään, sunnuntaina 14.4., valitaan Suomeen uusi eduskunta – elin, jolla on Suomessa kaikista suurin päätösvalta. Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestö Kannunvalajat ry järjesti vaalipaneelin, jossa opiskelijat tenttasivat poliitikkoja mm. ilmastonmuutoksesta. Kimppu oli paikalla seuraamassa mielenkiintoista vaalipaneelia ja kuulee nyt Akseli Rouvarin, paneelin toisen vetäjän, ajatuksia vaalipaneelista ja vaaleista sekä kehityskysymyksien roolista niissä. Rouvari on Kannunvalajien opintosihteeri ja politiikan ja viestinnän opiskelija.

Teksti: Akseli Rouvari ja Alva Grünthal
Kuvat: Mii Vuorensalmi

Vaalipaneeli? Esittele tapahtuma.

Järjestimme perjantaina 5.4. Kannunvalajat ry:n eduskuntavaalipaneelin, jossa keskityttiin erityisesti opiskelijoiden, yliopistoyhteisön ja nuorten kannalta relevantteihin teemoihin. Näitä olivat erityisesti koulutuspolitiikka ja ilmastonmuutos, mutta myös muun muassa opiskelijoiden toimeentulo ja Suomen tuleva heinäkuussa alkava EU-puheenjohtajuuskausi.

Koska eduskuntavaalit ovat ensisijaisesti puoluevaalit, koimme tärkeäksi tavoitella paikalle puoluejohtoa ja eduskuntapuolueiden kärkipoliitikkoja. Onnistuimme tässä tavoitteessa hyvin! Saimme paikalle lähes jokaisesta puolueesta varapuheenjohtajia ja korkean profiilin poliitikkoja sisäministeri Kai Mykkästä (kok.), asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaista (kesk.) ja SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmania myöten. Halusimme, että puolueissa päättävässä asemassa olleet henkilöt ovat vastaamassa eri puolueiden viime eduskuntakaudella toteuttamasta politiikasta.

Paneelin päätavoitteena oli paitsi tuoda opiskelijoita ja nuoria koskevia aiheita vahvemmin päättäjien tietoisuuteen, myös edistää demokratiaa opiskelijoiden keskuudessa. Vaalien tärkeyttä meille ei voi ylikorostaa, etenkin kun nuorten äänestysprosentti on ollut matala: eduskuntavaaleissa 2015 nuorista (18-26v) äänesti 47%, ikäryhmästä 55-69v taas peräti 80%.

Millaista oli opiskelijana vetää paneelikeskustelua nimekkäille poliitikoille?

Paneelin vetäminen oli hieno kokemus! Ylipäätään se, miten opiskelijoina pääsimme järjestämään paneelin ihan ”from the scratch” oli erittäin opettavaista. Paneelin ideointi, suunnittelu ja kaikki valmistelu huipentui lavalle, jossa oli samalla jännittävää ja inspiroivaa olla – ajatus siitä, että pitkä työ huipentuu tähän. Politiikan substanssikysymysten sekä käytännön vaikuttamisen äärelle pääseminen oli juuri sitä, mistä valtiotietelijänä inspiroituu ja löytää käytännön tarkoitusta teoriapainotteisten opintojen oheen.

Miten globaali eriarvoisuus ja kehitysyhteistyökysymykset näkyivät vaalipaneelissa?

Globaali eriarvoisuus kietoutuu monilla tavoin yhteen ympäristökysymysten ja ilmastonmuutoksen kanssa, joka oli toinen paneelin pääteemoista. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöiden ja luonnon monimuotoisuuden heikentymisen seuraukset jakautuvat entistä epätasaisemmin eri yhteiskuntien, yhteiskuntaluokkien ja ihmisryhmien välillä.

Osa panelisteista mainitsikin ilmastonmuutoskeskustelun yhteydessä globaalin aspektin liittyen Suomen kehitysapurahoitukseen: monessa tilanteessa tehokkainta ilmastopolitiikkaa voi olla kehitysapu, joka suunnataan ilmastovaikuttamiseen. Monet peräänkuuluttivat myös ylikansallisia ratkaisuja, esimerkiksi YK:n tasolla, päästövähennysten toteuttamiseksi ympäri maailmaa.

Ilmastonmuutoskeskustelua toki käytiin pääosin Suomen tulevaisuuden näkökulmasta, mutta tuntui, että panelistit tunnistivat hyvin myös ilmiön globaalit aspektit. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten aiheuttamat pakolaisaallot tulevaisuudessa koskettavat merkittävällä tavalla myös Suomea ja koko Eurooppaa. Panelisti, joka merkittävimmin otti kehitysavun esiin ja esitti selkeästi sen rahoituksen nostamista YK:n ja EU:n suosittamalle 0,7% tasolle bruttokansantulosta, oli Kristillisdemokraattien Tiina Tuomela.

Vaalipaneelin vetivät Kannunvalajat ry:n opintosihteerit Akseli Rouvari (vasemmalla) sekä Aku Houttu.

Miten globaali eriarvoisuus ja kehitysyhteistyökysymykset näkyvät mielestäsi vaaleissa ylipäätään?

Kehitysavusta ja sen rahoituksesta on puhuttu vaaleissa yllättävän vähän, ottaen huomioon miten paljon siihen kohdistettiin leikkauksia tällä hallituskaudella. Myös globaali eriarvoisuus ja ulkopolitiikka laajemminkin ovat jääneet vaalikeskusteluissa esimerkiksi työllisyys-, sote-, sosiaaliturva-, maanpuolustus- ja talouskeskustelujen alle. Toki laajalti esillä ollut ilmastonmuutos- sekä maahanmuuttokeskustelu ovat pitkälti myös ulkopolitiikkaan ja globaaliin eriarvoisuuteen kytkeytyviä teemoja, mutta niiden painotus on ehkä usein ollut hieman muualla.

Eduskuntapuolueista ainakin SDP, Kokoomus, Keskusta, Vihreät, Vasemmistoliitto, RKP ja Kristillisdemokraatit ovat ilmaisseet olevansa valmiita nostamaan kehitysyhteistyön rahoitusta YK:n ja EU:n tavoitteeseen 0,7% bruttokansantulosta. Puolueilla tuntuu olevan laaja konsensus kehitysyhteistyörahoituksesta, mikä varmasti osaltaan vähentää keskustelua: rahoitus halutaan suunnata erityisesti tyttöjen ja naisten aseman parantamiseen, pakolaisuuden juurisyihin ja ilmastotyöhön. Suomi on myös julkisesti sitoutunut kyseiseen tavoitteeseen, jolloin siinä pysymistä ei varmaankaan nähdä erityisenä keskustelunaiheena.

Tavoitteen toteuttaminen käytännössä on kuitenkin aivan toinen asia.

Vuonna 2018 rahoitus jäi edelleen aiemmasta, ollen 833 miljoonaa euroa vuodessa, eli 0,36% bruttokansantulosta. Kirittävää olisi siis liki tuplasti. Ainakin gallupjohtaja SDP on luvannut nostaa kehitysapurahoituksen tavoitetasolle vuoteen 2030 mennessä. Kyseessä on kuitenkin suuri investointi vaaditun noston ollessa lähemmäs 800 miljoonaa euroa vuodessa nykytasosta. Näin merkittäviä investointeja on aina vaikea toteuttaa politiikassa, ja siksi julkinen keskustelu asiasta ja aikatauluista olisi tärkeää.

Suomen ulkopoliittista aktiivisuutta ja roolia globaalien kysymysten ratkaisemisessa voisi tarkastella uudestaan. Esimerkiksi Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto on korostanut näitä teemoja, mutta niistä käyty keskustelu vaaleissa on jäänyt vähäiseksi – kuten keskustelu ulkopolitiikasta ylipäätään. Tällä hetkellä Suomi maksaa kyllä rahansa, mutta on passiivinen vaikuttamaan ulkopolitiikassaan tärkeiksi koettuihin kysymyksiin maailmalla.

Samaan aikaan Ruotsi teki uuden ulkopoliittisen avauksen jo vuonna 2014 lanseeraamalla feministisen ulkopolitiikan, ja on muutenkin tunnettu maailmalla kokoaan suurempana vaikuttaja kansainvälisissä kysymyksissä.

Esimerkiksi näistä asioista olisi toivonut käytävän laajempaa keskustelua vaaleissa.

Millä mielellä odotat tulevaa vaalipäivää?

Odotan ja toivon demokratian sekä avoimen, toisia kunnioittavan keskustelukulttuurin toteutumista. Toivon, että äänestysprosentti nousee, etenkin nuorten kohdalla. Toivon myös, että useampia nuoria ehdokkaita pääsee läpi, jotta olemme paremmin edustettuina päätöksenteossa. Samaan aikaan keskusteluilmapiirin pysyminen rakentavana on erittäin tärkeää. Toivon hartaasti, että vaalihäirinnältä ja tahalliselta vahingonteolta vältytään ja vaalirauha säilyy – niin esimerkiksi ehdokkaiden, toimittajien, kuin kaikkia vaaleja seuraavienkin kohdalla.

Nämä vaalit ovat täynnä lukuisia erinomaisia, näkemyksellisiä ja aidosti meistä välittäviä ehdokkaita, läpi koko poliittiikan nelikentän. Toivon, että saamme eduskunnan täyteen päättäjiä, jotka ajattelevat niin meidän kuin koko maailmamme tulevaisuutta. Päättäjiä, joille huolemme eivät kantaudu kuin kuuroille korville. Päättäjiä, joilla on uskoa ja rohkeutta toimia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s