Veganismi – identiteetin rakennuspalikka vai maailmanparannuskeino?

Kuva: Kristo Muurimaa

Teksti: Maija Aro

Viime vuosina kasviperäinen ruokavalio on kasvattanut suosiotaan laajasti. Suomalaiset jättävät eläinperäiset ruoka-aineet ja kulutustuotteet eri syistä. Jotkut kokevat tuotantoeläinten huonon kohtelun epäoikeudenmukaisena ja toiset taas ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta, jossa eläintuotannolla on osansa. Kolmansille kasviperäinen ruokavalio on terveellisempi vaihtoehto. Osalle nämä kaikki ovat painavia syitä kulutustottumusten muuttamiseen. Nykypäivänä kasvisruokailua voi suosia kuka tahansa.

Näinä päivinä ilmestyvän Lihan loppu -kirjan kirjoittanut aktivisti ja toimittaja Suvi Auvinen näkee vegaanikulttuurin muuttuneen parin viime vuosikymmenen aikana.

Vegaanikulttuuri on 90-lukuun verrattuna lähes kadonnut ja hyvä niin. Tarkoitan tällä sitä, että veganismia ei enää nähdä vastakulttuurisena erottautumiskeinona ja kapinana. Enemmistö ei ole kiinnostunut kapinoinnista, ja niin kauan kuin vegaanit nähtiin radikaaleina aktivisteina, oli helppoa luokitella heidät ”joiksikin muiksi”, joihin kunnon kansalaisen ei tarvinnut muodostaa mitään suhdetta, Auvinen kokee.

Suvi Auvinen. Kuva: Meri Björn


Suomessa radikaalimpi eläinoikeusliike nousi julkisuuteen 1990-luvulla Eläinten vapautusrintaman myötä. Sen toimintaan kuului kettujen vapauttaminen turkistarhoilta luontoon. Veganismin ja eläinoikeusliikkeen ensimmäiset hetket julkisuudessa eivät olleet kovin positiivisia, ja jälkimaininkeja tästä koetaan edelleen. Vielä pari vuosikymmentä sitten veganismi saattoi olla vahvemmin identiteettiasia, ja keinot eläinten oikeuksien esille tuomiseen olivat vasta lapsen kengissä.

Vegaani voidaan yhä kokea saarnaavana, puritaanisena moraalinvartijana, joka haluaa riistää kaikilta eläinperäiset makunautinnot ja vapauttaa maatilan eläimet aitauksistaan. Auvinen kuitenkin toivoo, että kuva vegaaneista olisi murroksessa.

Minulle on tärkeää olla luomassa uudenlaista kuvaa vegaaneista ja osoittaa, että kasvipohjainen syöminen voi olla helppoa, hauskaa ja herkullista. Kritisoin henkilökohtaisia ”puhtausvaatimuksia”: jos kaikki puolittaisivat lihankulutuksensa, sillä saavutettaisiin jo massiivisia muutoksia yhteiskunnassa.

Kuva: Kristo Muurimaa

Noudattamalla kasvisruokavaliota on mahdollista osoittaa olevansa ajan hermolla esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja eläinten hyväksikäytön suhteen. Tällöin kyse saattaakin olla tietynlaisen identiteetin rakentamisesta. Teini-ikäisten päätökset aloittaa vegaaniksi ryhtyminen tulkitaan usein ohimeneväksi identiteettikriiseilyksi. On tärkeää ymmärtää, että veganismin muodot ovat kirjavia; joillekin se on osa identiteettiä, toisille, etenkin eläinoikeusliikkeelle, kyse on käytännön asiasta.

Veganismi ei isminä merkitse minulle mitään. Koen, että vegaani-identiteetti voi olla isossa kuvassa jopa haitallista: se nähdään ehdottomuutena, joko–tai-valintana, mitä sen ei missään nimessä pitäisi olla. Henkilökohtaisesti veganismi on minulle merkityksellistä vain käytännön tasolla. Se on päätös olla osallistumatta eläinten esineellistämiseen. En syö mitään, millä on ollut kasvot tai äiti. Veganismi ei ole minulle identiteettikysymys, vaan työkalu, sanoo Auvinen.

Nykypäivän eläinoikeusliikkeen toiminnan päämääränä on kasvissyönnin nostaminen pois marginaalista. Veganismia pyritään normalisoimaan yhteiskunnallisesti hyväksyttävämmin keinoin eikä pelkästään kaduilla ”Liha on murhaa!” huutaen. Esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestön Vegaanihaasteen avulla voi kokeilla kuukauden ajan kasvisruokavaliota tai tutustua vegaanisiin valintoihin ruokakaupassa opastuksen avulla.

Nyt vegaanisia valintoja voi tehdä kuka tahansa sitoutumatta erityiseen ”vegaanikulttuuriin”. Ns. kevytsitoutuminen on tullut mahdolliseksi ja haluttavaksi. Vegaanisia keittokirjoja ja ruokatuotteita ostavat myös sekasyöjät. Veganismi on murtautunut valtavirtaan ja tämä on se taso, jolla suuret muutokset tapahtuvat. Olen erityisen ilahtunut fleksaajien, eli lihansyönnin vähentäjien, toiminnasta. He ovat se syy, miksi kauppojen valikoimat ovat niin vegaaniystävällisiä nykyään, Auvinen mainitsee.

Veganismissa on pohjimmiltaan kyse kunnioituksesta toislajisia eläimiä kohtaan. Yleinen ymmärrys lihan- ja maidontuotannon ympäristökuormituksesta on tullut mukaan vasta viime vuosina ja kasvattanut vegaanisten kulutusvalintojen arvoa. Sitä voi päätyä ajattelemaan eläinten oikeuksia ja sitten todeta, että hei, tällähän voi vaikuttaa myös ilmastonmuutokseen! Tai toisin päin. Tulevaisuus näyttää, mikä veganismin sija suomalaisessa tottumuskulttuurissa tulee olemaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää paremmalta kuin koskaan aiemmin olisi voinut kuvitella.

Suvi Auvisen kirja Lihan loppu ilmestyy 28.09.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s