Kimppu haastatteli kahta ulkomailla asuvaa suomalaista heidän kokemuksistaan ja identiteetistään. Juttusarjan ensimmäinen osa kertoo Pinjasta, jonka sydämen Argentiina vei vaihto-oppilasvuoden aikana. Hän päätti muuttaa maahan heti lukiosta valmistuttuaan.
Teksti: Sini-Emilia Asikainen
Vuonna 2011 Pinja lähti lukiolaisena vuodeksi vaihtoon Argentiinan Santiago del Esteron maakunnassa sijaitsevaan Añatuyaan. Yhtenä tavoitteena oli oppia kieltä. Ensisijainen toive oli päästä Espanjaan, sillä se olisi lähellä, mutta sinne ei ollut mahdollista hakea. Siispä Pinja päätyi Argentiinaan, jota voidaan luonnehtia Latinalaisen Amerikan eurooppalaisimmaksi maaksi, ja melko turvallinenkin se on. Argentiina oli myös sopivan erilainen kohde, jonne ei noin vaan tulisi mentyä.
Alussa erilaiset olosuhteet ja silminnähtävä suhteellinen köyhyys hieman järkyttivät: perille päästyään Pinja kohtasi esimerkiksi lapsia, jotka pelasivat jalkapalloa muovipusseista kyhätyllä pallolla. Pinja kertoo kuitenkin tunteneensa olonsa pian kotoisaksi ja sopeutumisen olleen nopeaa.
– Siellä sain olla oma itseni ja tunsin oloni vapautuneeksi. Kaikki ottivat mut vastaan sellaisena kuin olen. Ei ollut mitään väliä mikä on aikaisemmin ollut eikä kukaan tiennyt musta mitään. Argentiinassa ihmiset tuomitsevat vähemmän kuin Suomessa ja siellä on positiivisempi meininki. Jotenkin tunsin oloni kotoisaksi.
Espanjan kieltä Pinja oli opiskellut pari vuotta ja ymmärsi sitä jonkin verran, mutta puhuminen ei aluksi luonnistunut. Pian sekin alkoi sujumaan ja kolmen kuukauden jälkeen se oli jo sujuvaa. Yksin matkustelu toi myös onnistumisen tunteita.
– Vaikka kävi miljoonakaupungeissa kuten Córdobassa ja Buenos Airesissa, silti huomasin pärjääväni.
Suomeen palattuaan, viimeisen lukiovuoden aikana Pinja mietti opiskeluvaihtoehtoja ja yritti sopeutua takaisin.
– Ensimmäiset puoli vuotta näin painajaisia siitä päivästä, kun lähdin Argentiinasta. Oikeastaan perheen takia mä yritin etsiä opiskeluvaihtoehtoja Suomesta, mutta ei siitä tullut mitään. Siinä joulun kieppeillä tajusin ja päätin, että palaan Argentiinaan. Oikeastaan olin tiennyt sen jo vaihtovuoden puolivälissä. Vaikka oon syntynyt Suomessa ja mulla on perhe siellä, en oikeastaan koskaan tuntenut kuuluvuutta. Periaatteessa mulla oli Suomessa kaikki, toisaalta ei mitään.
Niinpä ylioppilaaksi kirjoitettuaan Pinja palasi Argentiinaan, tällä kertaa Córdoban kaupunkiin. Hän oli käynyt siellä usein jo vaihtovuotensa aikana. Córdobassa on monta yliopistoa ja koulutus on ilmaista myös ulkomaalaisille. Pinja pääsi opiskelemaan psykologiaa. Suunnitelmana oli palata opintojen jälkeen Suomeen, tai niin hän uskotteli perheelleen.
– Kyllä mä tiesin ettei siinä niin tule käymään. Mulla oli ajatuksena, että muutan Argentiinaan toistaiseksi.
Lähdettyään Suomesta toisen kerran nyt 26-vuotias Pinja on asunut Argentiinassa yhtäjaksoisesti kuusi vuotta. Hän on käynyt Suomessa noin kerran vuodessa kuukauden-pari kerrallaan. Rankka vuosi 2018 herätti kuitenkin ajatuksia pysyvästä Suomeen paluusta. Opiskeluala ei tuntunutkaan enää omalta ja olo oli toisinaan yksinäinen. Töissä ei ollut hyvä olla ja toimeentulo matalien palkkojen maassa tuntui hankalalta. Opintojen ohessa Pinja on työskennellyt tarjoilijana ja vaateliikkeessä. Hän kertoo, että korkeammista elinkustannuksista huolimatta Suomessa on helpompi elättää itsensä, sillä voi luottaa siihen, että palkalla tulee toimeen. Pinja kuitenkin päätti, että hänen elämänsä on nyt Argentiinassa ja asiat on saatava rullaamaan. Hän päätti jättää kesken opinnot, jotka eivät tuntuneet omilta. Marraskuun lopulla Pinja tuli Suomeen hankkimaan säästöjä. Tämä puolivuotinen on pisin aika, jonka hän on Suomessa viettänyt toisen lähtönsä jälkeen.
– Tää on ollut ihan OK. Pahinta on kaamos ja sisäänpäin kääntyneet ihmiset. Esimerkiksi työpaikan kahvihuoneessa työkaverit ei aina vastaa tervehdyksiin. Vaikka tietenkin se riippuu ihmisistä ja paikasta. Mutta käytännön asiat toimivat täällä hyvin, ja Suomea oppii arvostamaan eri tavalla, kun asuu ulkomailla. Täällä arkipäiväiset asiat ei olekaan muualla niin itsestään selviä.
Joskus Pinja saa kuulla kuittailuja muuntuneesta suomen kielestään. Espanja sointuu suuhun paremmin.
– Välillä saan kuulla että hei, ei suomen kieltä lauleta, sitä puhutaan! En ole oikein koskaan tykännyt suomen kielestä. Espanja on myös jotenkin syvällisempi kieli, sillä saa sanottua enemmän.
Onko Pinja sitten suomalainen vai argentiinalainen?
– Tottakai mä oon suomalainen. Täällä on mun juuret. Mutta se on sitten eri asia, mitä mä tunnen. Kyllä mä koen että oon rakentanut pysyvämmän identiteetin Argentiinaan. Oon aina ollut luonteeltani sosiaalinen ja ulospäin suuntautunut. Argentiinassa saan olla vapaammin sellainen kuin olen ja siellä mun omimmat piirteet on vahvistuneet. Mutta vaikka olisi asunut kuinka pitkään toisessa maassa, ei tule koskaan täysin natiiviksi. Tottakai Suomea tulee joskus ikävä, mutta se on tullut sykleittäin ja vähentynyt vuosien saatossa.
Toukokuussa Pinja aikoo palata Argentiinaan uuden poikaystävän luo ja hakea opiskelemaan graafista suunnittelua. Se tuntuu omalta alalta.
– Siellä on mun elämä ja suurin osa mun ihmisistä. Suosittelen kyllä kaikille rohkeasti ulkomailla asumista. Se avartaa maailmaa ja siinä oppii itsestään. Tosin sitten voi käydä niin kuin mulle ja haluaakin jäädä sinne pysyvästi. *Naurua*
kimppu.com 