Teksti: Hanna Rask
Koulutuspolitiikka herättää kiivasta keskustelua yhteiskunnassa kuin yhteiskunnassa. Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä koulutusjärjestelmä sekä muovaa että heijastaa yhteiskunnan rakenteita ja vallitsevia arvoja. Tässä artikkelissa luodaan silmäys viimeaikaiseen poliittiseen keskusteluun Brasiliassa, missä koulutuspolitiikka kytkeytyy voimakkaasti laajempaan ideologiseen kamppailuun maan lähihistorian merkityksistä ja poliittisista valtasuhteista.
Kesäkuussa 2015 seurasin Itävallasta käsin läppärini ruudulta, hengessä mukana, kun toistatuhatta kanssaopiskelijaa osoitti Kansalaistorilla mieltään silloisen hallituksen hiljattain julkistamia koulutusleikkaussuunnitelmia vastaan. Viime keväänä seurasin paikan päältä niin ikään koulutusleikkauksia vastustavaa mielenosoitusta pari kertaa Helsingin kokoisen kaupungin kaduilla eteläisessä Brasiliassa. Väkeä jälkimmäisessä oli liikkeellä enemmän, desibelitaso korkeampi ja tunnelma yleisesti jännittyneempi. Kyseessä toki olivat myös astetta kovemman mittaluokan leikkaukset; maan hallitus oli juuri ilmoittanut leikkaavansa 30 prosenttia julkisten yliopistojen rahoituksesta.
Tuona iltana ihmisiä ei kuitenkaan vaikuttanut ajavan kaduille kaupungeissa eri puolilla Brasiliaa vain huoli koulutuksen rahoituksesta, vaan myös pelko sanan- ja ajattelunvapauden puolesta sekä yleinen tyytymättömyys presidenttiä ja tämän hallintoa kohtaan. Brasilian syksyllä 2018 tehtäväänsä äänestetty presidentti Jair Bolsonaro on virkaanastumisensa jälkeen kohahduttanut kerran toisensa perään kovasanaisilla lausunnoillaan ja poliittisilla uudistuksillaan. Poliittinen ilmapiiri maassa on ollut hyvin polarisoitunut; presidentillä on sekä vankkumattomat kannattajansa että vastustajansa.
Kuva vasemmistolaisen Liberdade e Luta (”Vapaus ja taistelu”)-protestiliikkeen lehtisestä, jota jaettiin yhdessä Curitiban mielenosoituksista. Iskulauseessa sanotaan ”Bolsonaro ulos!” Lehtisen kääntöpuolella kerrotaan tarkempaa infoa suunnitelluista leikkauksista ja listataan muita Bolsonaron hallinnon toimenpiteitä (eläkejärjestelmän uudistus, kiihtynyt yksityistäminen, Alcantaran satelliittitukikohdan avaaminen Yhdysvaltojen käyttöön), jotka nähdään ”sodanjulistuksena työväenluokkaa ja nuoria vastaan”. Kuva: Hanna Rask
Erityisesti Bolsonaron hallinnon koulutukseen liittyneet ulostulot ovat herättäneet kuumia tunteita kuluneen vuoden aikana. Kaikkea muuta kuin vähäisimpänä esimerkkinä siitä mainittakoon opetusministeriön ilmoitus muokata koulujen opetussuunnitelma esittämään vuoden 1964 sotilasvallankaappausta ja sitä seurannut yli 20 vuoden sotilasdiktatuuri suotuisammassa valossa, “sen aikaisissa olosuhteissa välttämättömänä demokraattisena vallanvaihtona”. Brasilian koulutuspolitiikassa on Bolsonaron tähänastisella kaudella tapahtunut myös muun muassa seuraavaa:
Silloinen opetusministeri Ricardo Vélez pyysi helmikuussa kouluja lähettämään videoita oppilaistaan laulamassa kansallislaulua Brasilian lipun edessä rehtorin siteeratessa Bolsonaron presidentinvaalikampanjan slogania “Brasilia kaiken yläpuolella. Jumala jokaisen yläpuolella!”. Tuolla kertaa raivoisa kritiikki sai ministeriön vetämään pyynnön takaisin.
Presidentti on kannustanut oppilaita tarkkailemaan opettajiensa toimintaa luokkahuoneessa sekä kuvaamaan videoita ja raportoimaan viranomaisille mahdollisesta vasemmistolaisen ideologian levittämisestä.
Presidentti on uhannut painelevansa opetusministeriöön liekinheittimen kanssa puhdistaakseen opetussuunnitelmasta Freireläisen kriittisen pedagogiikan piirteet.
Tässä kohtaa lienee paikallaan pieni lisäselvennys Brasilian koulutusjärjestelmästä ja poliittisesta kontekstista. Maassa koulutusta järjestetään peruskoulusta yliopistoon sekä julkisissa että yksityisissä oppilaitoksissa. Käytettävissä olevien resurssien erot ovat näiden välillä huimat, ja käytännössä lapsensa laittavat yksityiseen kouluun kaikki, joilla on siihen varaa. Julkisilla yliopistoilla kuitenkin on kunnianhimoisten opiskelijoiden parissa hyvä maine, ja niiden taso on järjestäen korkeampi kuin yksityisten.
Kaikki eivät kuitenkaan jaa ajatusta julkisten yliopistojen ansioista; konservatiivisen oikeiston parissa niitä pidetään vasemmistolaisen ideologian ja perinteisiä sukupuolirooleja uhkaavan ajattelun kasvualustana. Bolsonaron vasta alussa olevalla presidenttikaudella tämä pelko on noussut uusiin ulottuvuuksiin: sotilasdiktatuurin historian uudelleenkirjoittamisen lisäksi presidentti on uhonnut “painelevansa opetusministeriöön liekinheittimen kanssa” puhdistaakseen opetussuunnitelman maailmankuulun brasilialaisen kasvatusfilosofi Paulo Freiren ajatuksista.
Tämä Brasilian esimerkki havainnollistaa tehokkaasti, kuinka koulutusjärjestelmä ei suinkaan ole muuttumaton ja staattinen yhteiskunnan rakennuspalikka, vaan tärkeä poliittisen ja ideologisen valtakamppailun pelikenttä. Koulut ovat avainasemassa lasten ja nuorten kasvattamisessa valtionsa kansalaisiksi ja sitä kautta valtion ja kansakunnan rakentamisessa. Siksi koulutusjärjestelmää koskevista asioista päättävä käyttää merkittävää valtaa koko yhteiskunnan kannalta, oli kyse sitten koulutuksen rahoituksesta tai opetussisällöistä. Koulutusjärjestelmät eivät myöskään synny ja kehity tyhjiössä, vaan historiallisten kehityskulkujen kuin myös tietoisten poliittisten valintojen tuloksena. Suomenkaan tasa-arvon tavoitteelle perustuva järjestelmä ei ole aina ollut yhtäläisesti kaikkien saavutettavissa. Koulutusjärjestelmä sekä heijastaa että tuottaa yhteiskunnan vallitsevia arvoja ja valtarakenteita: esimerkiksi Brasiliassa yksittäisen oppilaan saatavilla olevat koulutusresurssit ovat vahvasti sidoksissa yksilön sosioekonomiseen taustaan.
Koulutusjärjestelmä sekä heijastaa että tuottaa yhteiskunnan vallitsevia arvoja ja valtarakenteita.
Samalla koulutus voi kuitenkin myös tarjota kanavan näiden rakenteiden haastamiselle. Julkisissa yliopistoissa Brasilian tämänhetkistä hallintoa taitaa hirvittää sama asia kuin Bolsonaron parjaaman Freiren opetuksissa: kriittinen ajattelu vapauttaa ja antaa työkaluja alistavien rakenteiden kumoamiseen. Toukokuussa julistettujen koulutusleikkausten tulilinjalla ovatkin olleet erityisesti kriittiseen ajatteluun kannustavat yhteiskunnalliset ja humanistiset tieteenalat, kuten filosofia ja sosiologia – virallisesti toki kyseisten alojen taloudellisen tuottamattomuuden vuoksi. Vallasta pitävän hallitsijan mallikansalainen on se, joka ei kyseenalaista.
Lähteet:
Freire, Paulo. 2016 [1968]. Sorrettujen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino.
UNESCO Office in Brazil. Inclusive education in Brazil. Available at: http://www.unesco.org/new/en/brasilia/education/inclusive-education/
Vanhanen, Vilhelmiina. 2012. Koulutuksellinen eriarvoisuus Brasiliassa: köyhän ihmisen subjektipositiot julkisessa kansalaiskeskustelussa. Pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto.
kimppu.com 