Japani: ehkäisy, abortti ja tabu

Kuva: Linus Nylund (Unsplash)

Nousevan auringon maana tunnettu Japani kamppailee väestön ikääntymiseen sekä pienenemiseen liittyvien ongelmien parissa. Syntyvyyttä säädellään hyvin eri tavalla kuin useissa muissa vauraissa teollisuusmaissa: ehkäisypillereiden sijaan käytetään kondomia tai rytmimenetelmää, ja jälkiehkäisynä toimii usein abortti. Asenteiden ja saatavilla olevien ehkäisykeinojen muutokset ovat kuitenkin vähentäneet aborttien määrää huomattavasti. Abortoituja sikiöitä muistetaan buddhalais-shintolaisella rituaalilla nimeltä Mizuko kuyō. Kyseisten uskontojen käsitykset ovat vaikuttaneet japanilaisiin uskomuksiin ihmiselämän synnystä sekä kehityksestä.

Teksti: Piia Sorvoja

Abortti ja ehkäisy Nousevan auringon maassa

Japani eroaa monista muista vauraista teollisuusmaista useissa ehkäisyyn ja aborttiin liittyvissä ilmiöissä. Abortti laillistettiin maassa vuonna 1949, mikä on huomattavasti aiemmin kuin useimmissa länsimaissa. Ehkäisypillereiden käyttö puolestaan sallittiin paljon myöhemmin: siinä missä Suomessa ensimmäinen ehkäisypillerimainos ilmestyi Lääkärilehdessä vuonna 1962, Japanissa ne laillistettiin vuonna 1999. Ehkäisypillereiden käyttö on edelleen Japanissa melko vähäistä. Tyypillisempiä ehkäisykeinoja ovat rytmimenetelmä ja kondomin käyttö, joista jälkimmäinen on suositumpi. Vuonna 2009 uutisoitiin 80% naimisissa olevista japanilaisista naisista suosivan ehkäisykeinona kondomia. Kondomin kohdalla japanilainen nainen on tosin riippuvainen miehensä harkintakyvystä, sillä seksuaalisista suhteista keskusteleminen on perinteisesti ollut tabu niin kotona kuin koulussakin. Avioparitkaan eivät juuri keskustele seksistä, seksuaalisuudesta ja lisääntymisestä.

Jälkiehkäisyn virkaa on Japanissa perinteisesti toimittanut abortti; jälkiehkäisypillerit laillistettiin vasta vuonna 2011. Vuosituhannen vaihteesta lähtien maassa on tehty noin 300 000 aborttia joka vuosi. Viimeisimmän tilaston mukaan jokaisesta tuhannesta naisesta 12.3:lle on tehty abortti. Tilastot eivät kuitenkaan ole kovin tarkkoja, sillä monet lääkärit jättävät raportoimasta osan tekemistään aborteista välttääkseen veroja tai sosiaalisen paineen vuoksi suojellakseen naisten yksityisyyttä.

Ihmiselämän kehitys buddhalaisuudessa

Japanilaiseen mielenmaisemaan ovat vaikuttaneet voimakkaasti kolme uskontoa: kotoperäinen shintolaisuus, Koreasta vuonna 552 saapunut buddhalaisuus sekä Kiinasta peräisin oleva kungfutselaisuus, joka korostaa ihmisten välisiä oikeita suhteita. Näistä erityisesti buddhalaisuus ja shintolaisuuden kansanomainen muoto ovat vaikuttaneet käsitykseen ihmiselämän kehityksestä.

Buddhalaisen uskomuksen mukaan ihmiselämä voi kehittyä, jos seuraavat kolme ehtoa täyttyvät: tulevat vanhemmat ovat olleet yhdynnässä, on oikea aika kuukautta ja läsnä on gandhabba eli tietoisuus. Gandhabbaa pidetään olentona, joka on valmis jälleensyntymään. Jos yksikin näistä kolmesta tekijästä puuttuu, ei hedelmöitystä buddhalaisen käsityksen mukaan tapahdu eikä sikiö pääse kehittymään. Buddhalaisittain ajateltuna ihmiselämä alkaa hedelmöityksen hetkellä ja sikiön katsotaan olevan tietoinen olento alusta alkaen.

Buddhalaisittain ajateltuna ihmiselämä alkaa hedelmöityksen hetkellä ja sikiön
katsotaan olevan tietoinen olento alusta alkaen.

Suhtautuminen aborttiin vaihtelee maittain ja buddhalaisuuden suuntauksittain, joskin lähtökohtaisesti siihen suhtaudutaan torjuvasti. Olosuhteiden vaikutus tosin otetaan usein huomioon. Japanissakin vaikuttavassa mahāyāna-buddhalaisuudessa aborttia voidaan pitää hyväksyttävänä, mikäli tulevan äidin henki on mahdollisessa tai välittömässä vaarassa, lapsi on saanut alkunsa raiskauksesta ja se on aiheuttanut pahan trauman tulevalle äidille tai äiti on mieleltään sairas ja traumatisoituisi entisestään joutuessaan antamaan lapsen pois.

Mizuko kuyō – vesilasten muistorituaali

Mizuko kuyō on muistorituaali kuolleena syntyneille ja pian syntymän jälkeen kuolleille lapsille, sekä keskenmenneille ja abortoiduille sikiöille. Tällaisia lapsia kutsutaan Japanissa nimellä mizuko, eli vesilapsi. Mizukojen muistorituaali voidaan suorittaa pienimuotoisesti tai julkisesti. Julkisiin Mizuko kuyōihin kuuluu usein kalliin bodhisattva eli valaistumisolento Jizōn kuvan ostaminen ja sen vieminen buddhalaiselle hautausmaalle. Lapsen kuolemanjälkeinen nimi, kaimyō, saatetaan kirjoittaa ihai-laattaan. Tämä laatta asetetaan joko perheen butsudaniin eli kotialttariin tai temppeliin. Rituaalin vaihtoehtoisessa versiossa puinen riuku, tōba, jossa on tietoa perheestä sekä kaiverrus mizukolle, asetetaan hautapaikalle ja myöhemmin poltetaan rituaalisesti. Mizuko kuyōn aikana annetaan usein suitsukkeita, kukkia ja ruokauhreja.

Osa rituaalia järjestävistä tahoista tarjoaa sitä säännöllisesti, kun taas toiset järjestävät Mizuko kuyōta perheen pyynnöstä. Sitä järjestetään myös erityisinä juhlapäivinä tai lapsen kuoleman vuosipäivänä. Suosituimpien rituaalipäivien joukkoon kuuluu perinteisiä japaninbuddhalaisia juhlapyhiä, jolloin uhrataan esi-isien hengille. Rituaalia järjestetään kuitenkin läpi vuoden. Mizuko kuyō suoritetaan buddhalaisessa temppelissä ja buddhalaisten pappien toimesta. Ajatus mizukoista on kuitenkin pikemminkin shintolaista, kuin buddhalaista perua.

Mizuko kuyō on muistorituaali kuolleena syntyneille ja pian syntymän jälkeen kuolleille lapsille,sekä keskenmenneille ja abortoiduille sikiöille.

Ennen buddhalaisuuden saapumista japanilaiset uskoivat, että tyytyväiset kuolleiden henget muuttuivat ajan kuluessa kameiksi eli esi-isien hengiksi. Nämä kamit toimivat kodin tai syntymäpaikan suojelusjumaluutena sekä pyrkivät lisäämään jälkeläistensä hyvinvointia. Buddhalaisuuden saapumisen jälkeen japaninbuddhalaiset samaistivat kamit hotokeiksi eli buddhiksi.

He uskoivat, että vaarallinen, kuollut henki olisi tyynnytettävä, jotta se muuttuisi buddhaksi; aivan kuin ennen sitä uskottiin, että tyynnytetty henki muuttuisi kamiksi. Mikäli rituaaleja ei suoritettaisi, raivostunut jumaluus aiheuttaisi eläville kohtalokkaita seurauksia. Tätä kutsutaan tatariksi eli henkien hyökkäykseksi. Kertomukset tatareista ovat yleisiä japanilaisessa kansanuskossa. Eräs Mizuko kuyōn tarkoituksista on minimoida abortin aiheuttama tatarin vaara. Sikiöstä uskotaan tulleen uhkaava henki. Sen ajatellaan vaeltelevan eksyneenä alamaailmassa ja kostavan kokemansa vääryydet äidilleen sekä tämän läheisille, jos oikeita rituaaleja ei suoriteta.

Mizuko kuyōn suosio on kasvanut vuodesta 1975 eteenpäin, jolloin itse rituaali videoitiin ja esitettiin televisiossa. Huipussaan niin kutsuttu mizuko-buumi oli 1980-luvulla ja rituaali on jatkunut elinvoimaisena näihin päiviin saakka. Sen suosio on kuitenkin hieman laskenut huippuvuosistaan.

Rituaali on herättänyt voimakkaita tunteita niin puolesta kuin vastaan. Esimerkiksi Japanin suurin buddhalainen koulukunta Jōdo Shinshū on kieltänyt pappejaan suorittamasta Mizuko kuyōta, koska näkee sen taikauskona. Rituaalia suorittavia naisia puolestaan pidetään helposti hyväksikäytön ja median uhreina. Mizuko kuyō on myös tuottoisaa bisnestä: esimerkiksi Shiunzan Jizō temppelissä yksittäinen temppelin pihalle sijoitettava Jizō -patsas voi maksaa jopa 8270 000 jeniä eli 68630,73 euroa. Mizuko kuyō vaikuttaakin olevan muita muistoriittejä kalliimpi. Joidenkin pappien on myös syytetty käyttävän hyväkseen naisten abortista kokemaa syyllisyyttä ansaitakseen rahaa. Tästä huolimatta Mizuko kuyō on myös hyvin suosittu rituaali, joka tuo lohtua monille ihmisille.

Muutoksia ehkäisykeinoissa

Abortti on tuottoisaa bisnestä myös Japanin lääketieteellisille tahoille. Japanin feministiset liikkeet ja ulkopuoliset tutkijat ovat väittäneet tämän olevan syynä haluttomuuteen kehittää vaihtoehtoisia ehkäisymenetelmiä. Ehkäisypillereitä vastustettiin pitkään niiden sivuvaikutuksen pelossa. Korkea-arvoinen japanilainen terveysviranomainen on puolustellut asiaa väittämällä abortin vaikuttavan vain naisen vartalon alaosaan, mutta pillerin koko kehoon. Toinen huolenaihe oli, että kondomien käyttö vähenisi, ja seksitautien määrä lisääntyisi. Pitkän kamppailun jälkeen ehkäisypillerit laillistettiin vuonna 1999, jälkiehkäisypillerit vasta vuonna 2011.

Aborttien määrä on laskenut vuosikymmenten aikana. Eniten abortteja tehtiin vuonna 1955: 1,17 miljoonaa. Tuosta vuodesta lähtien määrä laski lähes tasaisesti aina 1990-luvun puoleen väliin saakka. 2000-luvulla määrä on pysytellyt 300 000 tienoilla vuodessa. Tutkija Meredith Underwood tosin epäili 1990-luvulla aborttimäärien olevan todellisuudessa kaksi tai kolme kertaa tilastoituja lukuja suurempia. Tämä johtuu siitä, että abortteja tekevät lääkärit saavat suurimman osan tuloistaan aborteista. Mitä harvempia abortteja raportoidaan, sitä enemmän tuloja he saavat ja pienempiä veroja joutuvat maksamaan.

Samaan aikaan kun aborttien määrä laski, ehkäisyn käytön määrä lisääntyi. Japani siirtyi siis korkeiden aborttien ja alhaisen ehkäisyn luvuista alhaisempien aborttien ja korkean ehkäisyn lukuihin, vaikkei aborttien määrä vieläkään ole vähäinen. Japanin terveysministeriön raportin mukaan ehkäisypillereiden käytön lisääntyminen on vähentänyt aborttien määrää entisestään. Vuonna 2009 naisista vain 2,2 prosenttia raportoitiin käyttävän ehkäisypilleriä, mutta määrä on kasvanut nopeasti. 2,2 prosenttia tarkoitti 657 000 naista, joka on kolme kertaa niin paljon kuin vuonna 2001.

Kirjallisuutta:

Brooks, Anne Pages (1981). Mizuko Kuyō and Japanese Buddhism. Japanese Journal of Religious
Studies, 8 (3-4). 119–47

Harvey, Peter (2000). An Introduction to Buddhist Ethics. Cambridge University Press. Cambridge.

Kato, Mariko (2009) ABORTION AND THE PILL – Abortion still key birth control.
https://www.japantimes.co.jp/news/2009/10/20/reference/abortion-still-key-birth-
control/#.XjSLCW5uJul

LaFleur, William (1992). Liquid Life: Abortion and Buddhism in Japan. Princeton University
Press. United States of America.

Iwasawa, Miho & Sato, Ryuzaburo (2006): Contraceptive use and induced abortion in Japan: How
is it so unique among the developed countries? The Japanese Journal of Population, Vol.4, No.1
(Maaliskuu 2006).

Smith, Bardwell (1992). Buddhism and Abortion in Contemporary Japan: Mizuko Kuyō and the
Confrontation with Death kirjassa Cabezón, José Ignacio: Buddhism, Sexuality, and Gender, State
University Of New York Press, Albany, 65-89.

Underwood, Meredith (1999): Strategies of Survival: Women, Abortion, and Popular Religion in Contemporary Japan. Journal of American Academy of Religion 67/4, 739-768

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s