Tiedätkö, missä vaatteesi on tehty? #whomademyclothes?

Kuva: Pixabay

Teksti: Maria Simula

Vaatteiden alkuperästä on usein hankala saada tietoa. Vaatteen pesulapussa lukee usein vain valmistusmaa, mistä kuluttaja voi vain arvailla, missä oloissa vaate on tehty. Pesulapussa kerrotaan vain maa, missä vaate on lopullisesti koottu, mutta se ei kerro, mistä tuotteen materiaalit ovat lähtöisin. Yritysten sivuilta on hankala metsästää yksityiskohtaista tietoa vaatteiden ja materiaalien alkuperästä, ja usein vastaukseksi saa vain yksittäisten maiden nimiä, jotka eivät kerro koko kuvaa valmistusprosessista.

Vaatetuotannon valmistusketjut

Yritykset pyrkivät valmistamaan vaatteita mahdollisimman halvoin tuotantokustannuksin, jotta yritykset saisivat mahdollisimman suuret voitot. Tämä on johtanut siihen, että yritykset ovat ulkoistaneet vaatteiden valmistamisen alihankkijoille ympäri maailmaa. Myös alihankkijat pyrkivät minimoimaan omasta tuotannostaan syntyvät kustannukset, jotta ne saisivat kaupasta mahdollisimman paljon tuottoa. Seurauksena työntekijöiden palkat ovat matalat ja työolot huonot, koska työoloihin panostaminen tarkoittaisi rahanmenoa.

Kilpailu vaateteollisuudessa on kovaa. Yritykset haluavat ostaa vaatteita alihankkijoilta mahdollisimman halvalla, jolloin alihankkijoiden on pakko alentaa omia kustannuksiaan, jotta vaateketjut eivät siirtäisi tuotantoaan muualle halvempien kustannusten perässä. Monet yritykset ovat alkaneet siirtää omaa tuotantoaan kallistuvasta Aasiasta Afrikkaan, jossa vaatteiden tuotanto on vielä halvempaa.

Koronan vaikutus tuotantoketjuissa

Käsillä olevalla koronaviruksella on ollut suuria vaikutuksia ympäri maailmaa, ja se on saanut ihmiset käyttäytymään eri tavalla. Ihmiset eivät käy ostoskeskuksissa, eivätkä osta vaatteita samalla tavalla kuin ennen virusta. Tällä on suuri vaikutus ihmisiin vaatteen tuotantoketjun eri vaiheissa.

Miljoonat vaateteollisuudessa työskentelevät ihmiset ovat menettäneet toimeentulonsa.

Moni on todennut, että on hyvä asia, etteivät ihmiset kuluta samalla tavalla kuin ennen virusta. Kun tehtaita on suljettu, ompelukoneet eivät hurise, eikä vaatteita valmistu yhtä nopeasti, jolloin päästöt ja ilmansaasteet vähenevät. Tämä on positiivinen uutinen ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, mutta se on myös johtanut siihen, että miljoonat vaateteollisuudessa työskentelevät ihmiset ovat menettäneet toimeentulonsa.

Monissa kehittyvissä maissa vaatetehtaissa tai kotoa käsin työskentelevät saavat hädin tuskin elämiseen riittävää palkkaa, josta ei ole mahdollista kerryttää säästöjä. Miten he pärjäävät, kun tehtaat ovat kiinni, eikä heillä ole esimerkiksi siirtolaisuutensa johdosta oikeutta minkäänlaiseen sosiaaliturvaan?

Yritysten, jotka tilaavat vaatteita alihankkijoilta, tulisi ottaa vastuu koko tuotantoketjun työntekijöistä ja siitä, että työntekijät saavat korvauksen kriisitilanteissa. Monissa maissa ei ole samanlaista sosiaalietuusjärjestelmää kuin Suomessa, eivätkä lomautetut saa välttämättä mitään korvauksia lomautuksen ajalta.

Kuva: Pixabay

Monet tehtaat pitävät toimintansa pystyssä koronasta huolimatta, mikä voi asettaa työntekijät suureen tartuntavaaraan. Monissa kehittyvien maiden työpaikoissa ei ole mahdollisuutta pestä käsiä tai huolehtia muuten omasta hygieniastaan riittävästi. Tämä asettaa työntekijät epäreiluun asemaan ja vaarantaa heidän terveytensä. Monilla ei kuitenkaan ole varaa valita töistä poisjäämistä toimeentulon menetyksen pelossa.

Cleanclothes-sivuston mukaan koronaviruksen puhjettua esimerkiksi Primark ei ole luvannut maksaa jo tilattuja ja tehtyjä vaatteita alihankkijoilleen. Vaatejätti on luvannut maksaa vain työntekijöiden palkat, jotka ovat vain 10-15 prosenttia kaikkien tilausten hinnasta. Suuret vähittäiskaupat, jotka tilaavat tuotteitaan alihankkijoilta, ovat usein hyvässä taloudellisessa asemassa, jolloin ne selviävät usein helposti kriisin läpi.

Samaa ei voi sanoa alihankkijoista, jotka ovat täysin riippuvaisia tilaavista tahoista, ja voivat kriisin vaikutuksesta mennä helposti konkurssiin, jolloin kaikki niiden työntekijät menettävät elantonsa. Suuret vähittäiskaupat voisivat auttaa taloudellisesti niistä riippuvaisia alihankkijoita, jolloin ne selviytyisivät kriisin yli. Alihankkijat ovat osa vähittäiskauppojen tuotantoketjuja, jolloin vähittäiskauppojen on otettava vastuu niistä.

Suuret vähittäiskaupat voisivat auttaa taloudellisesti niistä riippuvaisia alihankkijoita, jolloin ne selviytyisivät kriisin yli.

Kun tehtaat saadaan taas auki ja työntekijät pääsevät taas töihin, monen työnantajan mielessä on varmasti menetetyn ajan kompensoiminen työskentelemällä nopeammalla tahdilla ja työvuoroja pidentämällä. Monilla työntekijöillä on jo nyt kova työtahti, ja ylityöt ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Tämä kuormittaisi työntekijöitä entisestään.

Kuva: Pixabay

Mikä ratkaisuksi?

Yritykset pitäisi velvoittaa kertomaan omista tuotantoketjuistaan läpinäkyvämmin, jotta kuluttajan olisi mahdollista saada tietoa omien ostostensa alkuperästä ja valmistusoloista. Ykkösketjuun-kampanja pyrkii saamaan Suomeen yrityksiä velvoittavan yritysvastuulain, joka velvoittaisi yrityksiä välttämään oman toimintansa ihmisoikeusloukkauksia.

Ykkösketjuun-kampanja pyrkii saamaan Suomeen yrityksiä velvoittavan yritysvastuulain, joka velvoittaisi yrityksiä välttämään oman toimintansa ihmisoikeusloukkauksia.

Yritykset ovat huomanneet, että kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia vastuullisesti tuotetuista vaatteista, minkä seurauksena ne ovat alkaneet viestiä enemmän omasta vastuullisuudestaan. Useat yritykset ovat viestineet läpinäkyvämmin tuoden enemmän tietoa oman tuotantonsa sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista.

Miltä kuulostaisi, jos pesulappuun tai vaatekaupan hyllyyn lisättäisiin QR-koodi, jonka skannaamalla pääsisi sivustolle, josta vaatteen alkuperästä saisi tarkan tiedon? Toivottavasti voimme todistaa tämän tulevaisuudessa!

Entä pitäisikö sellaisia vaateketjuja boikotoida, jotka eivät kerro omien vaatteidensa alkuperää? Pelkkä boikotti on huono vaikuttamisen keino, sillä silloin yritykset eivät tiedä syytä siihen, miksi ostajat ovat kaikonneet. Parempi vaikuttamisen keino on antaa yritykselle palautetta ja kysyä vaatteiden alkuperästä ja siitä, missä oloissa vaatteita tehdään. Näin yritykset huomaavat, että kuluttajia kiinnostaa vaatetuotannon eettisyys, jolloin asiaan aletaan kiinnittää enemmän huomiota.

Vaatevallankumous (Fashion Revolution) kannustaa ihmisiä miettimään omaa kulutustaan ja omien vaatteidensa alkuperää. Vaatevallankumouksen kampanja ”Who made my clothes” haastaa yritykset kertomaan vaatteiden alkuperästä ja siitä, missä oloissa ne on tehty. Vaatevallankumouksen sivuilta löytyy paljon lisää tietoa ja ohjeet, miten voit osallistua kampanjaan! Linkki jutun lopussa.

#whomademyclothes?

P.S. Jos et ole vielä katsonut Ylen Verta, hikeä ja t-paitoja -sarjaa, nyt kannattaa! Sarjassa tutustutaan vaatetuotantoon Myanmarissa, jossa neljä suomalaista nuorta pääsee työskentelemään paikallisten vaatealan työntekijöiden kanssa.

Lisää aiheesta:

Fashion Revolution
https://www.fashionrevolution.org/

Vaatevallankumous
https://www.fashionrevolution.org/europe/finland/

Clean Clothes
https://cleanclothes.org/

Ykkösketjuun-kampanja
https://ykkosketjuun.fi/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s