26.1.1788 Australian historiassa tapahtui merkittävä käänne, jonka muistaminen tänä päivänä grillijuhlien ja rannalla juhlimisen muodossa jakaa kansan kahtia ja osoittaa, että historian jäljet näkyvät yhteiskunnassa tänäkin päivänä.
Teksti: Emilia Haatainen
Upeita rantoja, kenguruita ja muita kummallisia pussieläimiä, rentoa surffimeininkiä ja grilli-iltoja, joissa hiilillä paahtuu jopa alligaattoria. Nämä asiat tulevat monella ensimmäiseksi mieleen Australiasta, kumman eristyneestä saaresta maapallon toisella puolella. Näitä samoja australialaisuuden kulmakiviä moni paikallinen on juhlistanut virallisesti vuodesta 1994 lähtien 26. tammikuuta, Australia Dayna, päivänä, josta ehkä jotkut meistä täälläkin ovat kuulleet.
Niin, ja onhan siellä myös aboriginaaleja, joiden pyhänä paikkana tunnettu Uluru-maamerkki, keskellä maan tasaista aavikkoa kohoava pöytämäinen vuori, koristaa montaa postikorttia. Muinaisille alkuperäiskansoille, aboriginaaleille ja Torres Strait -saarten asukkaille maan kansallinen merkkipäivä 26. tammikuuta on kuitenkin surun ja murheen päivä. Tänä päivänä 233 vuotta sitten alkuperäiskansojen elämä muuttui pysyvästi tavalla, jonka jäljet näkyvät edelleen sukupolvet ylittävänä traumana ja tähän päivään asti jatkuvana syrjintänä. 26. tammikuuta 1788 Iso-Britannian laivasto laski ensimmäistä kertaa ankkurinsa Sydneyn lahteen[1].
Saari, jonka luonto ei ensi silmäyksellä näyttänyt merkkejä pysyvästä ihmisasutuksesta, oli kuitenkin ollut asutettu jo 65 tuhannen vuoden ajan[2] – maan 750 tuhatta asukasta muodostivat tuolloin noin 500 eri heimoa. 18 vuotta ennen miehitystä kapteeni Cook julisti saaren ”terra nuliukseksi”, eli ei kenenkään maaksi. Miehittämällä Australian Iso-Britannia helpotti kotimaassa ylipursuvien vankiloiden väestöpainetta, laajensi Imperiumia ja vahvisti asemaansa myös eteläisellä pallonpuoliskolla siirtomaahallitsijana.
Seuraavat kymmenen vuotta olivat tragedian aikaa – maalle tuntemattomat, tunkeutujien mukana tuomat taudit levisivät vailla vastusta paikallisten immuniteetista; siirtolaiset valtasivat maa-alueita piittaamatta niiden senhetkisistä asukkaista ja väkivaltaiset yhteenotot osoittautuivat turmiolliseksi – alkuperäiskansoista oli vuosikymmenen jälkeen jäljellä enää kymmenes.[3] Kärsimys ei kuitenkaan päättynyt tähän. 1901 Australiasta tuli oma maansa ja parlamentti hyväksyi valkoisen linjauksen (eng. the White Australian Policy), joka virallisti syrjivät rakenteet osaksi maan perustaa peruuttamattomalla tavalla.[4] 1910–1970 siirtolaiset erottivat ensimmäisen kansan lapset vanhemmistaan kasvattaakseen heidät omaan muottiinsa ja kohtelivat alkuperäiskansoja äärimmäisellä julmuudella, alistamalla heidät ihmisarvostaan motiivina karsia nämä kansat maan väestöstä lopullisesti.[5]
H. V. McKay Massey Harris, Stand at Royal Melbourne Show, Flemington, Victoria, 1954. Valokuva Museums Victoria / Unsplash.
Erotettujen lasten tragedia sekä muistot väkivallasta ja riistosta elävät edelleen tähän päivään asti selvinneiden alkuperäiskansojen keskuudessa. Se ei ole suoranainen ihme, sillä vaikka muutosta on tapahtunut, on nykyinen yhteiskunta rasististen rakenteidensa perintö. Eleitä menneiden vääryyksien hyvittämiseksi on tehty ja esimerkiksi jotkut paikalliset tahot ovat halunneet muuttaa merkkipäivän päivämäärää, mutta maan hallitus on pysäyttänyt moiset yritykset. Lähestulkoon kaikki maan asukkaat, niin europerimää, alkuperäiskansoja kuin uuden polven maahanmuuttajiakin edustavat kansalaiset arvostavat kotimaansa hienoja puolia, kuten upeaa luontoa ja alkuperäiskansojen kulttuuriperimää. Näiden rikkauksien juhliminen muistopäivänä, jonka merkitys on traaginen maan alkuperäisille asukkaille, sulkee kuitenkin menneisyyttä surevat pois juhlinnan ulkopuolelle ja ihannoi britannialaisten saapumisen merkitystä maalle ottamatta huomioon heidän mukanaan tuomaa kadotusta. Päivään liittyvästä tunnelatauksesta kertoo hyvin sen saama toinen nimi – Tunkeutumispäivä (eng. Invasion Day). Suhtautuminen tammikuun 26: teen on pikkuhiljaa muuttunut myös muiden australialaisten keskuudessa, sillä yhä useampi tiedostaa merkkipäivän historiallisen varjopuolen merkityksellisyyden ja kokee juhlimisen sopimattomaksi kyseisenä päivänä. [6]
Tammikuun 26: teen liittyvä vääntö edustaa syrjimisen perinnön aiheuttamia ristiriitoja, joita on vaikea karsia alkuperäiskansojen poissulkemiseen pohjautuvasta systeemistä. Vasta vuonna 1967 alkuperäiskansojen edustajien katsottiin olevan virallisesti maan kansalaisia.[7] Monet heistä kohtaavat rasismia ja syrjintää edelleen, millä on negatiivinen vaikutus koulutustasoon, sosioekonomiseen asemaan, terveyteen ja mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Myös muiden australialaisten suhtautumista alkuperäiskansojen edustajiin tutkittaessa on käynyt ilmi, että rasismi on erittäin tavallinen ilmiö ja viidesosa myöntääkin saattavansa toimia syrjivästi heitä kohtaan joissain tilanteissa. Samaan aikaan negatiiviset stereotypiat ja rajallinen ymmärrys syrjinnän ja rasismin vaikutuksista pitävät pintansa australialaisten keskuudessa, mikä jarruttaa Australian ihmisoikeusasioita edelleen.[8] Virallinen anteeksipyyntö alkuperäiskansoille vuosien 1910 – 1970 tapahtumista tehtiin vasta 2008 pääministeri Ruddin puheessa – matka tasa-arvoiseen Australiaan, joka tunnustaa historiansa ja sen vaikutuksen nykypäivään jatkuu vielä.[9]
Kansikuva: valokuva Alessia Francischiello / Unsplash
Lähteet:
[1] https://www.prideandpain.org.au/
[2] https://www.abc.net.au/news/science/2017-07-20/aboriginal-shelter-pushes-human-history-back-to-65,000-years/8719314
[3] Harris, J. (2003) Hiding the bodies: the myth of the humane colonisation of Australia. Aboriginal History 27: 79 – 104.
[4] https://www.sbs.com.au/nitv/nitv-news/article/2017/04/10/what-was-white-australia-policy-and-how-does-it-still-affect-us-now
[5] https://australianstogether.org.au/discover/australian-history/stolen-generations
[6] https://www.prideandpain.org.au/
[7] https://australianstogether.org.au/discover/australian-history/1967-referendum/
[8] beyondblue (2014) Discrimination against Indigenous Australians: A snapshot of the views of non-Indigenous people aged 25 – 44. TNS Social Research. s. 8. https://www.beyondblue.org.au/docs/default-source/research-project-files/bl1337-report—tns-discrimination-against-indigenous-australians.pdf
[9] https://www.sbs.com.au/news/timeline-indigenous-rights-movement
kimppu.com 