Teksti: Laura Kääntee
Tekstin ensimmäinen osa on julkaistu Kimpun printtiversiossa toukokuussa 2021. Holokausti puhututtaa edelleen kaikkialla maailmassa. Toiset maat käsittelevät menneisyytensä toisia paremmin. Ukraina on lähtenyt muokkaamaan omaa historiaansa merkittävästi ja menneisyys pyritäänkin nyt muokkaamaan halutunlaiseksi.
Juutalaisten oikeuksia painottavien järjestöjen pyynnöstä Euroopan maissa on aloitettu laaja holokaustiin liittyvä tutkinta ja samalla murrettu laajoja, kansan keskuudessa suosittuja myyttejä. Myös Suomessa on pitkään elänyt usko suomalaisten osattomuudesta holokaustiin. Yksiselitteinen vastaus kansakuntaa vaivanneeseen kysymykseen saatiin vuonna 2018, kun julkaistiin André Swanströmin teos ”Hakaristin ritarit”, minkä jälkeen julkaistiin yhä rohkeammin aihetta käsittelevää kirjallisuutta ja tutkimusta. Suomen menneisyydenhallinnasta hyötyvät itse suomalaisten lisäksi satojen kilometrien päässä asuva vähemmistö.
Objektiiviset historiantutkimuksen ansiosta Suomella on vihreän maan status ”Holocaust Remembrance Project” – nimisessä eurooppalaisten maiden menneisyydenhallintaa tutkivassa raportissa. Yhteensä värikoodeja on kolme. Vihreän koodin saamiseksi valtion on myönnettävä mahdollinen osallisuutensa holokaustiin sekä levittää tietoisuutta juutalaisiin kohdistuneista julmuuksista. Keltaisissa maissa tapahtuu antisemitististä liikehdintää, jota kuitenkin yritetään hillitä. Punaisen statuksen saaneet maat hallituksen tasolla kieltävät osuutensa holokaustiin. Punaisia maita ovat muun muassa Liettua, Puola ja Unkari. Raportissa ei ollut kaikkia Euroopan valtiota – muun muassa Ukraina jätettiin huomioimatta, vaikka israelilaiset viranomaiset ovat huomauttaneet maan kyseenalaista suhtautumisesta äärioikeistolaisuuteen.
Puola on huomattavasti kärsinyt holokaustista toisen maailmansodan aikana, pystyttiväthän saksalaiset sinne pahamaineisen Auschwitz-Birkenau – keskitysleirikompleksin. Siitä huolimatta raportin mukaan Puolassa on priorisoitu slaavilaisenemmistön kokemuksia, mikä näkyy uudessa laissa, joka kieltää puolalaisen väestön ja saksalaisten yhteistyön ja puolalaisen holokaustin. Puolaa kohtaan on tunnettu solidaarisuutta kymmeniä vuosia, mutta nykyään positiivinen suhtautuminen on hiipumassa. Konservatiivisuus sekä viimeaikainen julistus EU:n lakien ja puolalaisen perustuslain yhteensopimattomuudesta on kiristänyt Puolan ja lännen suhteita.
Samoihin aikoihin Puolan naapurimaa saa yhä enemmän taloudellista ja poliittista tukea lännestä. Huomion kohteeksi joutunut Ukraina on lähtenyt muokkaamaan historiaansa entistä aktiivisemmin, jolloin nationalistiset tulkinnat ovat nousseet suosioon. Tulkinnoille on ominaista vähätellä äärioikeistolainen ukrainalaisten nationalistinen järjestön (OUN) osuutta etnisissä puhdistuksissa. Narratiivin mukaan OUN taisteli pelkästään itsenäisen Ukrainan puolesta. Patriotismilla oikeutetaan järjestön ja natsi-Saksan välinen yhteistyö. Oman kotimaan historian rakastamisessa ei ole mitään väärää tai vaarallista. Hälytyskellot alkavat soida vasta silloin, kun joukko ihmisiä päättää määritellä kansallisuuden…
1930-luvulle tultaessa ukrainalaisen määritelmä oli varsin suppea; ukrainalainen oli henkilö, joka puhu äidinkielenään ukrainaa ja sukujuuriltaan niin sanotusti periukrainalainen. Nationalistinen historiantulkinta esittää OUN:in poliittisilta näkemyksiltään yhtenäisenä ryhmänä, joiden tavoitteena oli voittaa ”moskovalainen imperialismi” ja taistella saksalaisia valloittajia vastaan. Todellisuudessa äärioikeistolainen ryhmittymä oli varsin riitaisa ja jakautuikin useampaan leiriin, joista kuuluisimpia olivat Stepan Banderan johtama OUN (b) sekä Banderan viholliseksi julistama OUN (m).
Banderan OUN koki puhuvansa koko ukrainalaisen kansan puolesta. Heidän näkökulmastaan ukrainalaiset kommunistit eivät olleet ukrainalaisia lainkaan ja juutalaiset olivat OUN (b) johtajistoon kuuluvan Jaroslav Stetskon mukaan ”Moskovan apureita Ukrainan orjuuttamisessa”. OUN:in sissien toteuttamaa holokaustia ohjasi käsitys ”juutalaisesta bolševismista”, jonka mukaan juutalaiset olivat kommunistivallankumousten takana. Kyseinen salaliittoteoria on vieläkin suosittu äärioikeistolaisissa piireissä. Ukrainan historian traagisin juutalaisiin kohdistunut joukkovaino toteutettiin Lvivin alueella kesällä, tasan 80 – vuotta sitten.
Puna-armeija joutui pakenemaan Lvivin alueelta, kun SS-joukot lähestyivät. Siellä tapahtunut kansanvaino on hyvin dokumentoitu, sillä Länsi-Ukrainaan päässeet natsi-Saksan joukot saapuivat kameroineen valmiina kuvaamaan juutalaisten pahoinpitelyjä ja käyttämään materiaalia propagandatarkoitukseen. Lviviin saapuivat samana päivänä myös suomalaiset SS-joukkojen vapaaehtoiset, joiden muistelmia julkaistiin vuonna 2019 Lars Westerlundin johdolla. Hänen teoksessaan ”Suomalaiset SS-vapaaehtoiset ja väkivaltaisuudet 1941–1943” eräs suomalainen sotilas muistelee Lvivissä tapahtuneita vainoja: ” – – kaupungin roskaväki meni juutalaisten asuntoihin ja ajoivat he ulos puolialastomina ja sitten kivittivät ja löivät sekä lapsia, että vanhuksia, ei luulisi, enää sellaista näkevän sivistyneellä vuosisadalla – –.”
Suomalaisten muistelmissa korostuu sekä nationalistien että Lvivin paikallisen väestön osallisuus holokaustiin. Ukrainassa ei vietetä Lvivin kansanvainon muistopäivää, mutta Banderan syntymäpäivää sekä OUN:in toimintaan liittyviä tilaisuuksia juhlitaan vuosittain.
Toistaiseksi näyttää siltä, että suomalainen historiantutkimus on tehnyt enemmän ukrainalaisen juutalaisvähemmistön edistämiseksi kuin nykyinen Ukrainan hallitus. Menneisyydenhallinta on pitkäaikainen ja työläs prosessi, joka toivottavasti alkaa uhrien ja puna-armeijan sotaveteraanien elinaikana.
Huomautuksia Ukrainaa käsittelevään juttusarjaan:
– Ensimmäisessä osassa oli virhe, Nürnbergin oikeudenkäynneissä tuomiota odottivat pelkästään natsi – Saksan johtajistoa. Toisaalta Nürnbergin asiakirjoista löytyy todiste natsi – Saksan ja ukrainalaisten nationalistien yhteistyöstä (Nürnbergin dokumentit, sivut 272 – 273, alkuperäinen kuulustelu) – Kuvia Lvivin kansanvainosta
– Suurin osa suomalaisista vapaaehtoisista oli maininnut myös puolalaisten siviilien osallistumisesta Lvinin kansanvainoon
Lähteet:
https://www.holocaustremembranceproject.com/Countries/Finland
https://www.gazetaprawna.pl/magazyn-na-weekend/artykuly/8266128,wyrok-tk-prawo-krajowe-unijne-trybunal-konstytucyjny-mateusz-morawiecki.html
https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Holocaust/hitlers-shadow.pdf
https://arkisto.fi/uploads/Julkaisut/sarjajulkaisut/suomalaiset_ss-vapaaehtoiset.pdf
kimppu.com 