Teksti: Vilma Vuorio ja Iina Lindeman
Lannistava fakta: maailmassa on hyvin paljon epäkohtia. Uutisvirta on usein lohduton ja kaoottinen. Videot pakolaisjoukosta hytisemässä kylmästä Valko-Venäjän ja Puolan rajalla tai uutiset siitä, etteivät päättäjät vieläkään halua kantaa vastuuta ilmastokriisistä, voivat aiheuttaa syvää voimattomuutta. Millaisia vaikuttamismahdollisuuksia yhdellä ihmisellä on, kun ongelma on jättiläisen kokoinen ja koskettaa miljoonia?
Nykyään kuka vain voi hetkessä perehtyä ja ottaa kantaa lähestulkoon mihin tahansa teemaan, kiitos sosiaalisen median. Somekeskustelu voi kuitenkin vaatia aktivismista kiinnostuneelta liikaa. Kun ottaa kantaa, asettuu alttiiksi mahdollisille trollilaumoille. Amnestyn tutkimusten mukaan naiset ja etenkin rodullistetut naiset ovat korostuneesti verkkoväkivallan kohteina.
Aktivisimi on itsessään jo vaativaa, mutta lisäksi pettymysten sietäminen on raskasta, jopa uuvuttavaa. Vääryys väsyttää.
Digitaalinen vallankumous on ravistellut myös aktivismin luonnetta ja keinoja. 1990-luvulla Amnestyn Suomen osastolla oli noin 5000 tukijaa ja jäsentä sekä 31 paikallisryhmää. Tuolloin tukijat olivat aktiivisesti mukana osaston toiminnassa. Sitä kautta he saivat mahdollisuuden vaikuttaa, mutta myös tietoa, joka ei ollut muiden käsillä. Vetoomuksiin kerättiin allekirjoituksia kaduilla, kynällä paperille.
Vuonna 2018 Amnestyn Suomen osastolla oli 40 000 tukijaa tai jäsentä, 100 000 seuraajaa sosiaalisessa mediassa, mutta vain kahdeksan paikallisryhmää.
Se ei ole yksin huono asia – tänä päivänä allekirjoituksia tulee verkon kautta 100–1000 kertaa enemmän kuin kadulta. Se voi pelastaa hengen.
Vuonna 2013 Nigerian viranomaiset syyttivät 16-vuotiasta Moses Akatugbaa kolmen puhelimen ryöstämisestä. Viranomaiset kiduttivat 16-vuotiasta Mosesta kuulusteluissa. Hän tunnusti syyllisyytensä ja sai kuolemantuomion.
Vuonna 2014 teloitustaan odottava Akatugba oli mukana Amnestyn kansainvälisessä Kirjeitä vapaudelle -kampanjassa ja sai satoja tuhansia tukiviestejä ympäri maailmaa. Pelkästään Suomessa hänen vapauttamistaan vaativan vetoomuksen allekirjoitti yli 26 000 ihmistä. Toukokuussa 2015 Deltan osavaltion kuvernööri armahti Moses Akatugban.
“En tunne puolestani toimineita ihmisiä entuudestaan, en ole aiemmin nähnyt heitä. Pyysin apua, he vastasivat ja alkoivat toimia minun pelastamisekseni. En tiennyt, että ihmiset voivat tuntea näin suurta rakkautta kanssaihmisiään kohtaan”, Akatugba kuvaili.
Verkossa me voimme löytää myös erimielisten ohella ne, joiden kanssa toimia paremman maailman puolesta. Moseksen tarina ja muut onnistumiset auttavat jaksamaan, kun nettiöyhötys väsyttää. Ne myös muistuttavat, että aktivismilla voi muuttaa maailmaa – myös niiden jättiläismäisten, miljoonia koskettavien ongelmien kohdalla.
Kirjoittajat ovat Suomen Amnestyn viestinnän asiantuntijoita.
kimppu.com 