Kuva: MatthieuCattin / Shutterstock.com
Teksti: Janika Lindroos
Kolumbia on kuluneen vuoden aikana noussut otsikoihin erityisesti väkivaltaisten poliittisten protestien sekä elinympäristöään ja luontoa suojelevien henkilöiden karujen kohtaloiden johdosta. Global Witness julkaisi 2021 syyskuussa raportin, jonka mukaan Kolumbiassa murhattiin vuonna 2020 maailman eniten ympäristön puolustajia. Kaiken kaikkiaan 227:stä murhatusta ympäristöaktivistista Kolumbian osuus oli 65. Lisäksi vuonna 2021 poliittinen aktivismi on vaatinut maassa runsaasti kuolonuhreja. Viime keväänä ehdotetut ja sittemmin kumotut vero- ja terveydenhuollon uudistukset aiheuttivat laajaa vastustusta, joka äityi nopeasti maanlaajuisiksi protesteiksi. Kevään 2021 tapahtumiin liitetty kuolonuhrien määrä vaihtelee lähteestä riippuen, mutta esimerkiksi Indepaz-järjestö on listannut jopa 80 siviiliuhria.
Edellä mainitut tapahtumat sijoittuvat vuonna 2016 solmitun rauhansopimuksen jälkeiseen kontekstiin. Sopimusta edelsi yli puolen vuosisadan mittainen sotaisa taival kohti yhteisymmärrystä, joka vihdoin saavutettiin tuolloisen presidentin, Juan Manuel Santosin hallituksen, sekä konfliktissa suuressa roolissa olleen FARC-sissiryhmän välille. Tämänhetkisen presidentin, Iván Duquen hallitus on kuitenkin ollut hidas toimeenpanemaan sopimuksen vaateita, ja presidentti itse on ilmaissut olevansa tyytymätön rauhansopimukseen. Myös FARC on jakautunut sen suhteen ja osa ryhmän jäsenistä on aktivoitunut uudelleen sopimuksen vastaisesti.
Myös muita sissiryhmiä on edelleen toiminnassa erityisesti maaseudun alueilla, joissa valtion väliintulojen puute on antanut näille ryhmille tilaa kasvattaa valtaansa väkivaltaisin keinoin. Global Witness kertoo raportissaan kolmanneksen Kolumbiassa tapahtuneista kuolemaan johtaneista hyökkäyksistä kohdistuneen ympäristöään suojelleeseen alkuperäiskansan jäseneen tai afrikkalaistaustaiseen henkilöön, samalla kun lähes puolet kuolleista oli pienviljelijöitä. Muun muassa rauhansopimukseen sisältyvät ohjelmat, joissa pyritään siirtymään kokapensaan viljelystä laillisiin viljelmiin, ovat aiheuttaneet kuolemia sekä lisänneet väkivallan uhkaa ohjelmiin osallistuvien keskuudessa. Samaan aikaan kun rauhansopimuksen toimeenpanemisessa tulisi kiirehtiä, olisi ensisijaisen tärkeää huolehtia haavoittuvaisessa asemassa olevien sekä rauhan ja oikeuksiensa puolesta puhuvien turvallisuudesta prosessin edetessä seuraaviin vaiheisiin.
Rauhansopimuksen luoma turvallisuudentunne on siis edelleen hauras, ja käsillä on rauhanrakentamisen kannalta tärkeä hetki. Vuoden 2021 kevään mielenosoitusten paisuminen ei kieli pelkästään tyytymättömyydestä tuolloin ehdotettuihin uudistuksiin, vaan laajempaan huoleen maan tilasta. Kolumbiassa vallitseva syvä ja monisyinen epätasa-arvo on korostunut entisestään koronapandemian johdosta, ja korruption sekä huumekaupan kitkeminen on osoittautunut haasteelliseksi. Lisäksi kiistat maanomistuksesta ja lisääntyvä luonnonvarojen hyödyntäminen uhkaavat sekä maaseudun väestöä että Kolumbian harvinaisen monimuotoista luontoa.
Näiden epäkohtien esiin nostaminen on jopa elintärkeää osalle väestöstä, joten valtion suhtautuminen aktivismiin olisi muututtava suopeammaksi. Aktivistien kuolemat ovat valtion lisäksi muun muassa sissiryhmien kontolla, mutta ensimmäinen on loppujen lopuksi avainasemassa ihmisten epätoivon lievittämisessä. Väkivallasta on kuitenkin pitkän konfliktin aikana kehkeytynyt tapa ratkaista vaikeita tilanteita, ja poliisin militarisoituminen on ollut osa tätä kehitystä. Rauhanomainen aktivismikin voi siis Kolumbiassa olla vaarallista, mutta maan kansalaisyhteiskunta on sinnikäs. Rauhan rakennus ja yhteiskunnan epäkohtien korjaaminen ei kuitenkaan voi jäädä pelkästään heidän käsiinsä.
Lähteet:
https://www.globalwitness.org/en/campaigns/environmental-activists/last-line-defence/
http://www.indepaz.org.co/victimas-de-violencia-homicida-en-el-marco-del-paro-nacional/
https://www.eltiempo.com/politica/gobierno/duque-y-el-fragil-acuerdo-de-paz-619874
kimppu.com 