Teksti: Emilia Haatainen
Vastuullinen yritys ja vastuullinen kuluttaja, niistä on vihreä kasvu ja kestävä tulevaisuus tehty. Win-win-win skenaario, jossa voittavat sekä yritys, kuluttaja että ympäristö. Monet toimijat, kuten yritykset, oppilaitokset, yhdistykset jakavat kertakäyttöisten ostoskassien sijaan käytettäviä kangaskasseja tapahtumissa ja kaupanpäällisinä. Ympäristötietoinen, vastuullisen liiketoiminnan edelläkävijäyritys puskee asiakkaitaan kohti kestävämpiä toimintatapoja saaden samalla ilmaista mainosta kun printattu logo tai slogan heiluu katukuvassa joka toisella olalla. Kuluttaja saa yhden kestävän ostoskassin lisää, koska hei, niitähän ei ikinä voi olla liikaa. Ja vieläpä ihan ilmaiseksi!
Kuinka monta kangaskassia sinulla on käytössä? Entäpä kaapissa? Ennen korkeakouluopintojani sain kangaskasseja Studia-messuilta eri oppilaitoksilta, joista useampaan en ollut edes ajatellut hakevani. Kassien mukana sain kuitenkin varuilta oppilaitosten esitenivaskat kätevästi mukaan siisteinä paketteina. Ja nyt kun oli varaa mistä valita, jäivät kaapin pohjalle lookkiini sopimattomat kassit kaupungeista, joihin merkittävin yhteyteni oli automatkalla tehty pysähdys huoltoasema. Teknillisen yliopiston kassi kuitenkin päätyi käyttöön ja sen kulutin puhki ensimmäisten opiskeluvuosieni aikana, koska omassa yliopistossani logokasseista pitää maksaa. Oli muutenkin cool, että minut yhdistettäisiin teknilliseen oppilaitokseen. Näyttäisinhän varmasti fiksulta.
Reikäiseksi kuluneesta kassista luovuttuani näin Facebookin kierrätysryhmässä design-logokassin myynnissä vitosella. Jes! Tämä on trendikäs ja käytännöllinen valinta, eikä minulla ollut suunnitelmissa käydä yli 100 euron ostoksilla, jolloin olisin saanut kassin veloituksetta. Sama kassi on minulla käytössä edelleen. Se pelittää ostos-, treeni- ja arkikassina, eikä riitele lähes minkään tyylivalinnan kanssa. Samaan aikaan laatikkoon on kuitenkin päätynyt pari täysin bränikkää kassia erivärisillä teksteillä. Olin sittenkin päättänyt käydä ostoksilla. Kun sittennäin ainejärjestöni tunnusmerkkiä kantavan kassin myynnissä vuosijuhlien silliksellä, oli minun pakko siis sanoa ei. Vaikka valaan ja maapallon koristamaa kassia tulisikin varmasti käytettyä, tiesin, että jo omistamani laukut jäisivät entistä varmemmin keräämään pölyä. Vastaan on tullut myös muita samankaltaisia tilanteita, joissa ostamalla kassin olisin voinut tukea minulle tärkeää toimintaa sen sijaan, että mainostan kotimaista muotitaloa viestien samalla hyvästä mausta ja varallisuudesta.
Nykyään moni tietääkin, että kangaskassi ei ole aina se ekologisin kauppakassi. Puuvillan viljely kuluttaa suuret määrät vettä alueilla, missä siitä on jo muutenkin pulaa. Muovit puolestaan valmistetaan useimmiten fossiilisesta öljystä, eikä ne hajoa luonnossa; paperiinkin liittyvät omat murheensa. Eräässä tanskalaistutkimuksessa Ylen (2019) mukaan todettiin, että muovi- ja puuvillakassin ympäristölliset jalanjäljet ovat tasoissa, kun kankainen kestokassi on roikkunut olalla 840 kertaa (tai 2400 kertaa jos kyseessä oli luomuviljelty kuitu) ja muovikassi on toimittanut yhden ostosten kantokerran lisäksi kerran roskapussin tehtävää.
Samaan aikaan, kun ilmaisia tai edullisia kangaskasseja päätyy hyllyjen pohjalle asti ja vältämme muovisten ostoskassien ostamista kaupassa, laitamme ostoskoriin rullan muovisia roskapusseja. Muovikasseja verotetaan ja poistetaan kaupoista, kun taas puuvillaisia nyssäköitä jaellaan ekotekona. Muovikassi on tuhoisan kertakäyttökulttuurin symboli, jonka jakelua rajoitetaan EU-direktiivin nojalla ja jonka pitkäikäinen ja uudelleen käytettävä kestokassi on nyt korvannut. Muovipussi on imagohaitta, koska se edustaa juuri sellaisia kulutustottumuksia, joista meidän tulisi pyrkiä pääsemään eroon.
Muovin kierrätystä yritetään parantaa koko ajan ja parasta olisikin, että tulevaisuudessa sen käyttöä minimoitaisiin siellä, missä mahdollista ja muuten voisimme käyttää kierrätettyä ja jopa esimerkiksi merestä kerättyä muovia. Mutta myönnettävä on, että tiedon parantuessa voimme joutua arvioimaan ekologisempina pidettyjä kulutusvaihtoehtoja uudelleen. Emmekä voi myöskään jatkaa eloa siinä uskossa, että kesto-ostoskasseja ei voi ikinä olla liikaa. Sellainen ajattelumalli yleisemmin on vaikutukseltaan jopa muovikassia tuhoisampi. Ei ole myöskään vastuullista yritystoimintaa jakaa ilmaista tavaraa, jonka käyttöaste jää isolla todennäköisyydellä pieneksi. Vaikka siitä saisikin kivan imagoboostin sekä yritykselle ja asiakkaalle.
Kestävämpi tuotanto- ja kulutuskulttuuri tuskin johtaa kulutusyhteiskunnan kestävyyden läpimurtoon, mikäli sitä tehdään samoilla periaatteilla ja raameilla, joilla ongelma on nykyisessä järjestelmässä luotu. Kestävä kulutus- ja tuotantojärjestelmä vaatii järjestelmätason muutosta kaikilla tasoilla, eikä yksittäiset ratkaisut siellä täällä riitä. Kassit ja pussit ovat olleet kiihkeä kulutuskeskustelun puheenaihe, vaikka tietysti isommassa kuvassa yksittäisillä tuotteilla on pieni vaikutus mittavan elämäntapamuutoksen ja järjestelmätason siirtymän skaalassa. Kangaskassista on kuitenkin tullut hyvän tarkoitusperän, mutta ympäristöllisestä näkökulmasta nykyisiin käytösmalleihin ängettynä ontuvan vihreän kulutuksen symboli ja havainnollistava esimerkki. Se on muistutus siitä, että aina mielikuvamme ympäristöystävällisemmästä toiminnasta ei vastaa todellisuutta. Eikä niiden mielletyt painoarvot aina vastaan niiden konkreettisten vaikutusten merkityksellisyyttä.
Jatkossa jatkan jo omistamieni kangaskassien monikäyttöä ja kieltäydyn ilmaisistakin kasseista, koska, noh, niitä voi olla liikaa. Joskus ehkä ostan vielä jonkun minulle tärkeän järjestön kannatuskassin, jos elämäni kangaskassien käyttökerrat alkavat lähestyä 8 tuhatta. Ja valitsen silloin tällöin uusiomuovikassin extempore-kauppareissuilla ja käytän sitä toisen kerran sekajätteen roskapussina.
Lähteet:
kimppu.com 