Teksti ja käännökset: Laura Kääntee
Vuoden 2021 alussa uutisissa seurattiin kiihkeästi venäläisen oppositiomielisen Aleksei Navalnyin paluuta Venäjälle ja oikeudenkäyntiä ja sitemmin vangitsemispäätökseen johtaneita tapahtumia, sekä niistä seuranneita mielenosoituksia. Kuva venäläisestä Putinin hallituksen vastaisesta oppositiosta on ollut jokseenkin Navalnyin johtohahmon värittämä, mutta todellisuudessa myös opposition sisällä suhtautumiset Navalnyin saamaan huomioon ja tukeen vaihtelevat.
Tammikuun loppupuolella Venäjällä puhkesi mielenosoitusaalto. Ihmiset kokoontuivat kahtena eri päivänä (23.1 ja 31.1) kaduille osoittamaan tyytymättömyyttään politiikkaan. Ensimmäisestä mielenosoituksesta on kulunut tasan kuukausi, mutta Venäjällä käydään edelleen kiihkeää keskustelua aiheesta. Oppositiomielisten jyrkät erimielisyydet näkyvät parhaiten silloin, kun keskustelu ajautuu mielenosoitusten syihin. Eikö venäläinen, presidentti Vladimir Putinia vastustava oppositio olekaan niin yhtenäinen, mitä länsimaiset mediat antavat ymmärtää?
Länsimainen media on suurimmaksi osaksi keskittynyt juuri tukevie nykyisen hallituksen tukijoiden ja Aleksei Navalnyin liberaaliopposition väliseen informaatiosotaan ja niinpä muiden oppositiomielisten näkökulmat ovat jääneet vaille huomiot vähälle huomiolle. Tästä hyvä esimerkki onkin se, että länsimaiset mediat kutsuvat Navalnyia oppositiojohtajaksi. Kruunasiko Venäjän kansa Navalnyim tammikuun mielenosoitusten aikana johtajaksi, vai tapahtuiko kruunaus kenties jo viisi vuotta sitten, kun Navalnyi julkaisi ensimmäisiä poliittisia videoitaan?
Suomessa venäläistä oppositiota on jonkin verran pohdittu ja sen hajanaisuudesta on huomauttanut esimerkiksi presidentti Tarja Halonen. Voi olla, että Navalnyin suosion takana piilee taitava henkilöbrändäys sekä yksinkertaistettu retoriikka, joka saa vähiten poliittisesti aktiivisen ikäluokan – nuorison – liikkeelle. Liberaalioppositio on jossain määrin jopa yliedustettu venäläisessä mediassa, koska Navalnyin perustaman korruptiovastaisen FBK-säätiön poliitikot, kuten Leonid Volkov, Ljubov Sobol sekä Kira Yarmysh harvoin säästelevät sanojaan, kun asia koskee Venäjän politiikkaa.
Maltillisemmat oppositiot jäävät useimmiten ääripäiden väliin – liberaalioppositiolta he saavat kuulla syytöksiä ”kaljun pystyttämän verisen diktatuurin” tukemisesta, hallitusta tukevat puolestaan leimaavat heidät ”yhtenäisyyden rikkojiksi”. Erityisen vahvan reaktion Twitterissä herätti koomikko ja käsikirjoittaja Semyon Slepakovin liberaaliopposition kaksinaamaisuutta käsittelevä runo. Slepakov suhtautuu skeptisesti Venäjän politiikkaan ja kritisoikin sitä sketseissään.
Runon sanoma tiivistyy kahteen viimeiseen säkeistöön:
”Niin pahuutta vastaan taisteli
Armas hyvyys,
Unohtaen myötätunnon,
Kovettaen ytimen
Rohkeasti, epäitsekkäästi,
Ja heittäytyi
Niin, että huomaamattomasti
Muuttui pahuutta pahemmaksi”
Käännös: Laura Kääntee
Slepakovin runo sai liberaaliopposition miettimään koomikon mahdollista lahjontaa.
Liberaaliopposition silmissä mielenosoittajat tukevat oppositiojohtaja Navalnyitä, kun taas muut oppositioliikkeet ovat luonnehtineet mielenosoituksia yleiseksi tyytymättömyydeksi valtaapitäviä kohtaan. Tämä on johtanut väittelyihin, sillä eiväthän kaikki oppositiomieliset kannata Navalnyitä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen merkittävän osan oppositiosta ovat muodostaneet vasemmistolaiset. He eivät tosin ilahtuneet, kun tammikuun tunteellinen liikehdintä rinnastettiin lokakuun vallankumoukseen.
Mielenosoitukset eivät saaneet hyväksyntää demokraattiselta Jabloko-oppositiopuolueelta, jonka Moskovan alueen johtajana Navalnyi toimi 2000-luvun alkupuolella. Tuleva oppositiojohtaja erotettiin oikeistolaisesta Jablokosta kansanmielisyyden takia. Puolueen perustaja Javlinski julkaisi nettisivullaan artikkelin ”Ilman putinismia ja populismia”, joka kritisoi mielenosoituksia. Javlinski väittää, että mielenosoitusten luonne oli vahvasti populistinen ja on pitkälti rakennettu Navalnyin ympärille:
”Viimeisimmissä mielenosoituksissa ei esitetty järjestelmällistä vaatimusta vapauttaa poliittisia vankeja (vaikka heidän keskuudessaan onkin niitä, jotka saivat tuomion kesällä 2019 osallistuessaan väärentämistä sekä FBK:n perustajan läheisten kumppaneiden vaaleista poissulkemista vastustaviin mielenosoituksiin), eikä vaadittu sodan lopettamista Ukrainassa. Kaikki vaatimuksen koskivat pelkästään Navalnyin persoonaa.”
Mielenosoituksissa kiinni otettujen nuorten tulevaisuus on yhä hämärän peitossa, esimerkiksi opiskelupaikka tai työpaikka voivat hyvinkin olla uhattuna. Lopullisesta kiinni otettujen määrästä ei ole tarkkaa tietoa, arviot vaihtelevat kahdeksasta tuhannesta kymmeneen tuhanteen. Mielenosoitusten päämäärä – Navalnyin vapauttaminen – ei toteutunut. Toisaalta tammikuun liikehdinnät osoittavat sen, että poliittisia muutoksia ei saada aikaiseksi kaduilla huutamalla taikka heittämällä lumipalloja poliiseja päin. Protestin rakentaminen yhden henkilön nojaan ei myöskään osoittautunut riittävän tehokkaaksi. Venäjän historia on näyttänyt sen, että maassa tapahtuu muutoksia vain silloin, kun oppositio pysyy mahdollisimman yhtenäisenä ja tavoittelee yhteistä hyvää.
Laura Kääntee seuraa tiiviisti venäläistä mediaa ja on myös asunut Pietarissa.
kimppu.com 